Ensimmäinen työpäivä

Lähden aamulla ajoissa tietämättä mitään työkohteesta ja tehtävätkin on annettu suullisesti ja suuntaa-antavina, työohjeet löytynevät kohteesta. Kaivan avainnipusta avaimen ja astun sisään. Huomaan heti miksi ensimmäisille päiville ei annettu työaikaa, on niin kamalan näköistä. Ennen siivouskomeron oven avaamista huokaisen ensin syvään ja mielessäni jo näen miltä oven toisella puolella näyttää. Siis ovi auki, takki pois ja työvälineitä tutkimaan.

Levykehys on sanonko kuinka likainen, sumutinpulloissa lukee YP ja HA, jossakin pullossa jokin tuntematon nimi, harja ja rikkalapio ovat samaa sarjaa levykehyksen kanssa ja "puhtaat" liinat roikkuu patterilla. Voi kamala! En tiedä mistä aloittaa. Ensimmäinen puoli tuntia menee paikan ja välineiden siivoamiseen. YP pullon sisällöstä ei ole tietoa, arvaan sen kuitenkin olevan liian vahvaa joten viemäristä vaan alas. Samaan paikkaan lähtevät HA ja se tuntematon aine. Teen oikean vahvuiset aineet pulloihin ja tiedän jatkossa mitä niissä on. Käyttöohjeita tai käyttöturvallisuustiedotteita ei tietenkään ole. Mopit olen tuonut puhtaina mukanani ja onneksi myös puhtaita liinoja joten eiköhän tämä tästä.

Kävin ensin kurkkaamassa miltä lattiat kohteessa näyttää. Pinnat oli ihan harmaat joten kastelin mopit oikein kunnolla pelkällä vedellä enkä laittanut ainetta laisinkaan. Siis vain huuhtelin lattioille kerrostunutta puhdistusainetta. Aikaa kului reilusti yli työajan, mutta laitoin tunnit tarkasti muistiin. Jotkut välineet olivat rikki ja tein puutelistaa päivän aikana kaikesta mitä tarvitaan lisää. Olin itse tyytyväinen pois lähtiessä, ainakin se pahin päivä on nyt ohi. Seuraavana päivänä olisi jo paljon helpompaa kun pääsee ainakin osittain jo omille jäljille.

Asiakaskohteessa uusi siivooja huomataan eli kommentti "onko meillä uusi siivooja" kuuluu useamman kerran päivän aikana. "Mihin se entinen lähti?" kysymykseen en tiennyt vastausta.

Työhaastattelu

Saavun paikalle ajoissa ja haastattelijakin on paikalla. Paperit oli mukana ja ne lukaistaan nopeasti. Laikkarin arvosanoja kukaan ei ole koskaan kommentoinut jos haastattelijalla ei itsellään ole koulutusta. Niinpä tälläkin kertaa asia ohitetaan sujuvasti, olenhan haastattelijaani koulutetumpi.  Sitten työkokemus, osaamiseni ei ketään kiinnosta. Jos on toimistoja siivonnut niin silloin ne osaa siivota. Vai osaako? Siispä jutustelun lopuksi saan avaimet ja osoitteen johon menen seuraavana päivänä, yksin.  " Kattelet nyt ekan päivän millaista siellä on, työohjeet pitäisi olla siivouskomerossa". "Se on siellä ja siellä", saan siis suullisena ohjeet paikalle. Avaimet kouraan, liivi käsivarrelle ja pyynnön soittaa jos jotain tarvetta ilmenee, mutta "osaathan sinä". Ei puhettakaan, että hän lähtisi aamulla klo 6.00 opastamaan, hän nukkuu kun hänellä on niin kova stressi!  "Ja jos muutoksia tehtäviin tulee niin soittelen tytöille iltaisin ". Eli ole siis tavoitettavissa. Esimiehelle saa kuitenkin soittaa vain työaikana. Hän vastaa haastattelun aikana useaan puheluun ja voivottelee minulle, että "ei se tajuu vaikka olen niin monta kertaa sanonut  samasta asiasta". Olisikohan ohjaus ja perehdytys auttanut asiaa...

Joko hymyilyttää, niin minuakin pois lähtiessä. Siis tämäkään paikka ei perehdytä uutta työntekijää ollenkaan. Ei mitään mainintaa talon toiminnasta, henkilömäärästä, toimintatavoista tai edes tarkkaa työaikaa kohteessa. Kokemuksesta tiedän, että vaikka sanottiin, että voin rauhassa tutustua tehtäviini, se ei kuitenkaan tarkoita sitä vaan yliaika napsaistaan pois parin päivän jälkeen jolloin tuskin olet edes ehtinyt käydä kunnolla kaikkia paikkoja tutkimassa. Jahka pääsee omille jäljilleen niin kyllähän se alkaa sujumaan. Liivi on vähän taskun suusta rispaantunut ja kaikki nepparitkaan ei pysy kiinni. Mitään ohjetta pukeutumisesta ei tullut, ei edes henkilökorttia. Voin siis laittaa vaikka college-housut ja lenkkarit kuten paikallisen marketin siivoojallakin on töissä päällä, kunhan on talon liivi. Onkin oivallinen mannekiini siivousfirmalle, on niin ammattilaisen näköinen että :)
Menin siis soppari kourassa kotiin odottamaan ensimmäistä työpäivää, arvaten jo kuinka se tulisi alkamaan.