HUONEEN  SIIVOUS

Itse asiassa hyvin yksinkertainen juttu - silloin kun se on yksinkertainen.

Yksi asukas joka ei ole käynyt suihkussa, ei ole jättänyt roskia ja eikä syönyt sängyssä sipsejä. Yhdet lakanat vaihtoon, kylppäri puhtaaksi, yksi pieni pyyhe, on sentään naama ja hampaat pesty. Lattialta karkkipaperi talteen, tarvikkeiden tarkistus, pölyt, imurilla vähän keskilattialta, viimeinen tsekkaus, ovi kiinni ja valmis.

Mutta auta armias, sitten kun se ei menekään putkeen.

Jessus. Ensin tietysti on lisävuode joka jo teettää omat kiemuransa. Tai vaikka vauvan sänky joka ei halua mennä kasaan, ei sitten millään. No, saat sen vihdoin tottelemaan, koko hökötyksen ulos ja paikoilleen odottamaan seuraavaa. Sitten parisängyt. Lakanat pois ja uudet tilalle. Mutta tietysti toinen pussilakana on epäkurantti ja huomaat sen vasta kun olet jo viikannut peiton paikoilleen. Ei kun aloita alusta. Huh, huh. Tämä jo piisaisi, mutta tietysti vaunusta on loppuneet joko kynät tai joku muu asiakastarvike ja ei kun hakemaan. Laseissa on tippajälkiä, pyyhi sitten ne. Kylppärissä on leikitty saippualla, tietysti lastensängyn asukki ja vaahto sen kun kasvaa kun yrität sitä hätäpäissäsi saada suihkun kanssa pois. Älyät sen jo itsekin siinä vaiheessa kun vaahtovuori vain kasvaa, että menetelmä oli tietty väärä. Ensin se saippua kuiviltaan mahdollisimman vähiin ja vasta sitten sitä vettä. Vielä löytyy jäljet pytystä, kuivuneet sellaiset ja kuumaa vettä käsisuihkulla äkkiä jotta tahrat saadaan pois. Vaan nepä onkin olleet siellä eilisestä joten aikaa kuluu. Vielä kuivunut hammastahna lavuaarista, jokohan tämä piisaisi, vaan ei. Toisesta kylpypyyhkeestäkin löytyy joku läntti, sekin vielä vaihtoon, totta kai. Loppu sentään menee niin kuin pitääkin. Vihdoin kaikki on paikoillaan, imuri käyntiin ja vähän moppausta, valmis.

Jo siinä vaiheessa kun näkee sen lisävuoteen / vauvan sängyn tietää, että huone teettää työtä ja paljon. Ei siinä mitään, mutta mistä ihmeestä johtuu se, että näissä työläimmissä huoneissa sitten tapahtuu kaikki vastoinkäymiset. Onkohan siihen joku selitys? Tai joku vastoinkäymisten laki?  Samaa työtähän se on ja toki perheet matkustaa yhdessä, ei siinä mitään. Samaa siivousta yhtä kaikki, mutta miten nuo vastoinkäymiset sitten osuukin juuri näiden huoneiden kohdalle. Vai tuntuuko ne vain työläimmiltä kun sitä tehtävää on paljon muutenkin. Onneksi noita helppoja huoneita on aina välissä, muuten aikataulu mättäisi pahasti.

Joskus miettii miten nämä kädet oikein riittää kun ulos kantaa yht'aikaa neljätkin lakanat, roskikset ja nipun lehtiä. Pulloja ja muutakin joutuu vielä hakemaan erikseen. Onneksi tuo lika on yleensä ihan irtoroskaa ja helposti pois saatavaa, hiukset taitavat olla niitä kaikkein hankalampia. Niitä kun ei saa jäädä yhtäkään mihinkään.

Olen ollut tyytyväinen työhön. Unohduksia näin alussa sattuu, koko ajan kuitenkin vähemmän, omavalvonta toimii.  Vähän on tullut sanomista vauhdista, teen kuulema liian tunnollisesti. Joten jahka osaan suhteuttaa työn jäljen siihen, että esimerkiksi kylppärit voi tehdä kevyemminkin. Ne kuitenkin pestään tosi kunnolla joka maanantai jotta niistä selviää viikolla sitten helpommalla. Joten liiallinen hinkutus pois. Vaarana voikin sitten olla se toinen ääripää, alkaa tekemään ihan liian kevyesti, sekään ei tietenkään ole hyvä. Eiköhän sitä ajan myötä opi löytämään sen kultaisen keskitien.

TYÖTÄ  VIEROKSUVAT

Perehdytyskin on käyty nyt kaikilta osin läpi ja kertaamme asiat jahka olen ollut muutaman viikon talossa. On tosi hienoa, ettei minua vain laitettu siivoamaan suoraan heti ekalla minuutilla vaan olen saanut työhön, työnantajaan ja asiakkaaseen kunnon perehdytyksen.

Esimiehen kanssa jutellessa kävi ilmi miksi minua sinne pyydettiin. Hakuja on ollut aina välillä, mutta hakijat ovat olleet lähinnä niitä jotka ovat kortistossa. Siis tiedättekö, ne jotka hakee jotain paikkaa vaan sen vuoksi, että on pakko jotta päiväraha ei katkea.  Ei siis juurikaan niitä jotka ihan tosissaan haluavat niitä töitä. Että ottaa päähän mokomat lorvijat. 

Juttu menee suunnilleen näin.

Työkkäri lähettää työpaikkailmoituksen johon on pakko laittaa hakemus ettei päiväraha katkea. Hakijalla on kokemusta työstä ja on muutenkin papereitten mukaa sopiva hakija. Hänelle soitetaan ja sovitaan haastattelu ja siihen asti kaikki onkin ihan ok. Sitten tämä lorvija laittaakin viestin ennen sovittua haastattelua, että hänellä onkin joku este joko saapua sovittuun haastatteluun tai este työn aloittamiseen ilmoituksessa mainittuna ajankohtana. Että vieläkö haluat haastatella?  Tai hakija keksii, että nuo linja-autovuorot kulkeekin huonosti työn alkamisajankohtana, että pääseeköhän hän edes tulemaan töihin vaikka paikan saisikin. Tästä heti tyhmempikin hoksaa, että jaahas, taas yksi lorvija.

Kun sitä työvoimaa tarvitaan niin haastattelija ei anna periksi vaan haluaa haastatella kaikesta huolimatta henkilöä. Hänet havaitaan sopivaksi haettavaan tehtävään ja saa töitä. Sitten alkaakin se tekstari-rumba.  Lorvijalla ei ole puheaikaa joten hän pommittaa viesteillä haastattelijaa.  Voiko aloitusta siirtää muutamalla päivällä?  Onko pakko tehdä viikonloppuja? Kun on sitä sun tätä omassa elämässä tällä hetkellä, mutta kuukauden päästä sopisi hyvin, sekä työn aloitus että viikonlopputyöt. Siis voiko hän sitten kuitenkaan aloittaa?  Kun sitä henkilöstöä tarvii kuitenkin heti?! Tässä vaiheessa haastattelija päättää, että tämä lorvija saa nyt kunnon opetuksen ja ilmoittaa, että työt alkaa silloin kun on haastattelussa sovittu ja niillä ehdoilla. Piste.

Työt siis aloitetaan lorvijan kanssa. Heti ensimmäisenä päivänä hän aloittaa valittamisen. Miksi tehdään näin eikä niin? Eikö noin olisi parempi? Hän arvostelee annettuja ohjeita koko päivän. Kun työnjohto ilmoittaa, että meillä toimitaan näin ja sillä siisti niin valittaminen loppuu. Seuraavana päivänä hän kantelee työkavereista koko ajan. Se tekee sitä ja toinen ei tee tätä ja vali, vali - koko päivän. Esimiehellä on pitkä pinna ja ilmoittaa, että hän päättää kuka tekee mitäkin ja sillä selvä. Ja valitus loppuu. Seuraavat päivät hän juoksentelee ympäri, ämpäri, eikä tee mitään tehokkaasti. Juttua piisaa katkeamatta koko päivän häiriten muiden työntekoa ja ilmeisesti se on yksi keino saada ne halutut potkut. Koeaikahan on hänelle juuri se reitti takaisin kotiin löhöämään.  

Kun kolmen viikon aikana ei niitä potkuja olekaan ilmaantunut lorvija ei enää jaksa tulla töihin ja jää sairaslomalle - viikkoa liian aikaisin. Ei tajunnut, että palkalliseen sairaslomaan tarvitaan ensin kuukauden työssäolojakso ennen kuin sitä palkkaa saikulta saa. Noviisi-parka, yllättyi pahasti. Ei päässytkään työterveyteen eikä saanut palkkaa. Ja sai onneton 10 päivää sairaslomaa - ilman sairaslomapalkkaa.  Kyllä meitä töissä nauratti, saipas kunnon opetuksen. Saikku loppui ja alkoi vapaat. Viimeisenä vapaapäivänä tuli kysely, tekstarina,  seuraavien päivien vuoroista. Ja jo silloin tiedettiin, että aamulla tulee viesti, että voi, voi kun en olekaan vielä kunnossa. Ja saikkua tuli just niille päiville kun seuraavassa jaksossa oli töitä. No, eipä tullut yllätyksenä, että lähtö tulee jahka saikku loppuu.

Sen verran haluan sanoa meidän työkavereiden mielipiteen asiasta, että emme arvosta tällaisia henkilöitä hevon kukun vertaa. Voit tulla kadulla vastaan, mutta emme halua vaihtaa kuulumisia kanssasi. Voit siis ihan vapaasti vaan kävellä ohi, emme halua kuulla keksitystä saikusta enää yhtään enempää. Onneksi osasimme varautua koko ajan siihen, että olet joku aamu pois sillä saikulla ja työt jaettiin sen mukaan. Muuten olisi ollut kiire. Halusimme vain nähdä omin silmin kuinka röyhkeä olet ja kuinka pitkälle aiot mennä.  

Jos ensi vuonna  80km työssäkäyntialue muuttuu 3,0h työmatka-ajaksi julkisilla kulkulkuvälineillä niin toivomme todella, että saat seuraavan paikan sieltä 100 km päästä. 2 tuntia rappusiivousta ja taas 100km takaisin kotiin.

BLOGIN  ENSIMMÄINEN  VUOSI

Vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen juttuni, mutta en silloin vielä laittanut sitä julkiseksi. Meni yli puoli vuotta ennen kuin sain "Siivoojan arjen" esimerkin myötä rohkeutta julkistaa juttuni. Terveisiä:)  Siitä syystä kaikki tapahtumatkin olivat tapahtuneet jo aikaisemmin, paljon ennen juttujen julkaisemista. Luin eilen kaikki jutut uudelleen läpi ja muistelin vanhoja aikoja. Paljon on tapahtunut ja muuttunut.

Silloinen esimieheni on täysin ammattitaidoton nykyiseen verrattuna. Nyt eron huomaa tosi hyvin kun tämän hetkinen on kouluttautunut, motivoitunut ja työhönsä paneutuva henkilö. Työkin muuttui rapuista hotelliin. Olen saanut työkaverit joita näen päivittäin. Ennen oli sitä samaa rappua ja saunaa kaikki päivät. Nykyisin ei tiedä mitä huone tuo tullessaan kun avaa oven. Myös työtehtävät vaihtelevat päivittäin. Samoin alan uusista asioista saa taas tietoa, ammattilehti tulee työpaikalle ja niistä asioista voi keskustella muiden kanssa. Entisessä paikassa kun ei ymmärretty edes mihin sitä pH-arvoa tarvitsee, keskustele siinä sitten ammatistasi. Vieläkin ihmettelen sitä kuinka yrittäjällä on varaa siivota melkein laimentamattomilla aineilla ja usean siivoojan voimin. Vuosien myötä rahaa on palanut useita tuhansia euroja ja ihan vain ammattitaidottomuuden vuoksi.

En ole vielä hetkeäkään katunut, että vaihdoin paikkaa. Nyt siivoan suht siistejä huoneita. On niitä työmatkalaisten siistejä huoneita jolloin huoneessa ollaan suurin piirtein vain nukuttu ja huone on hyvin siisti ja sitten toinen ääripää nämä juhlitut huoneet ja kaikkea siltä väliltä. Toisissa aikaa menee tietysti enemmän, mutta kyllähän niistäkin selviää. Varsinkin lisävuoteet teettää enemmän työtä. Huumorilla mennään, jos muu ei auta.

Aineet ja välineet ovat tätä päivää, samoin menetelmät. Työvuorolistat ovat ajoissa seinällä. Ainoa muutos entiseen on, että nyt on tarkka kellonaika koska pitää olla työpaikalla. Samoin työajassa on muutos. Työhöntuloaika pitää aina paikkansa, mutta töistä lähdetään vasta kun huoneet on siivottu. Eli jos työaika on merkitty päättymään vaikka klo 15.00 niin työaika päättyy vasta kun huoneet on kaikki tehty. Ihan ymmärrettävää. Eipä tulisi mielenikään lähteä ja jättää huoneita tekemättä. Sitä paitsi rahaahan niistäkin saa. Enhän lähtenyt rapuistakaan ennen kuin ne oli tehty valmiiksi tai jättänyt saunan pesua kesken. Jos meni yliaikaa niin laitoin tunnit ylös ja niistä kyllä maksettiin, aina.

Viikon päästä on ensimmäinen viikonloppu töitä, viikolla on siis pari vapaapäivää.  Pääsee shoppailemaan ihan arkipäivänä, keskellä päivää. Opettelen viikonloppuna noita vuorovastaavan töitä. Pidän siis huolen, kylläkin vielä kaverin kanssa, että huoneet valmistuu ajoissa ja siivoan samalla itsekin koko ajan. Täytyy sanoa, että helpolla pääsen. Työkaverit on niin ammattitaitoisia, että mitään ei kyllä jää tekemättä. Joten ei pelkoa, selviän siitä heidän tuellaan tosi hyvin.

ENSIMMÄINEN  VIIKKO

Helpotuksen huokaus, nyt on pahin takana.

Petaaminen on opittu ja kylppärikin menee jo kaikkien sääntöjen mukaisesti. Edestakaisin juoksemistahan se meinaa olla,  aina joku unohtuu ottaa kerrosvaunusta. Huvittavaa oli alussa seurata siivoojia. Kun huoneesta tullaan likaisten liinavaatteiden kanssa, kaikki hokee huoneesta puuttuvia tarvikkeita, että muistaisi viedä mukanaan kaikki samalla kertaa. Sitten huoneesta kuuluu "ai niin".  Siis näin: vessapaperi, kasvopaperi, 1 pyyhe, matto, kynä jne. Sitten huoneeseen kädet täynnä kamaa ja huoneesta kuuluu hetken päästä se "ai niin" kun huomaa mitä oli unohtanut ottaa. Minä sen sijaan juoksentelen vielä ihan liikaa huoneeseen ja sieltä ulos, aina unohtuu jotain. Joku helppo yksäri arkipäivänä menee jo yhdellä haulla, mutta viikonlopun juhlijoiden jäljiltä voikin sitten olla eri juttu. Minibaarista puuttuu varmaan vaikka mitä, arkena vain sipsit tai joku limsa on käytetty. Olen saanut tehdä vielä ihan normi huoneita, mutta nuo paremmat huoneet tulevat sitten ensi viikolla opetteluun mukaan.

Olen siis saanut harjoitella ihan rauhassa, yksi asia kerrallaan. Ensin seurasin parin huoneen verran konkarin tekemistä, sitten harjoittelin hänen mukanaan petauksen, sitten huoneen muuten, sitten kylppäri ja viimeiseksi vasta koko huoneen tekemisen. Näin jäi aikaa sisäistää huoneen siivous osa-alue kerrallaan ja niin se oli helpointa oppia, ainakin minulle. Kun muutenkin on opeteltava hotellissa liikkuminen, tiedettävä siivouskeskus, puhtaat liinavaatteet, likaisten paikan, kaikki tarvikkeet huoneeseen ja paljon muuta. Onneksi omaan hyvän hahmotuskyvyn joten opin nopeasti mistä mikäkin löytyy.

Lämmintä on ollut. Sisällä sentään ilmastointi vähän viilentää, mutta kaikkihan sen tietää, että hiki on siltikin. Lakanat on painavia ja kun liikkuu nopsaan niin hiki vaan valuu. Työkaverit ovat ottaneet mukavasti vastaan ja apua on saanut kun on tarvinnut.  Onneksi pomo tarkistaa vielä huoneen, että kaikki on kohdallaan. Maanantaista alkaen pitäisi kuitenkin jo pärjätä itse.