HALUU AURINKOON
Nyt en enää
kestä, taas tulee talvi ja pakkanen. Pimeässä lähdet töihin ja pimeässä tulet
takas kotiin. Oon jo muutaman vuoden haaveillut muutosta aurinkoon ja
pikkuhiljaa se ajatus vaan vahvistuu. Sen verran oon reissaillut että tiedän
eron talvessa ja talvessa.
Nyt olenkin
koko illan etsinyt suomalaisia bloggaajia jotka ovat ulkomailla. Vitsi, että
oon kade. Miettikää nyt, aurinko paistaa jo aamusta, ei tarvi vetää talvitakkia
niskaan ja pipoa korville ja tarpoa aamulla pimeessä pysäkille lumipyryssä. Voisin
ihan hyvin tehdä talven hommia etelässä jossakin hotellissa ja tulla tänne
kesäksi. Samaa siivousta yhtä kaikki. Lapsetkin
on jo isoja ja muuttaneet kotoa pois, lastenlapsetkin on jo kouluikäisiä joten
mikään ei pidättele meitä täällä. Joo, luitte oikein, olen jo mummo ja ihan
ylpeä siitä :) Mutta huomio, kuitenkin nuori sellainen. Eikös ne kaikki muutkin
ole ikinuoria, nuo mummot.
Kotona oon jo
ihan tietoisesti parina vuonna nurkkia siivotessa heittänyt kaikkea turhaa
pois. Aarteita tietty jää joita ei voi koskaan heittää pois. Jokainen tietää
kuinka paljon vuosien varrella roinaa nurkkiin kerääntyy. Pitäisi muuttaa
tarpeeksi usein niin tavaramääräkin pienisi.
Eli siis töitä
saa tarjota, ihan minne päin maailmaa ikinä. Kaipa sinne aurinkorannikolle
suurin osa suomalaisista suuntaa ja jos tämä unelma toteutuu niin sieltä
minäkin todennäköisesti tulen itseni löytämään.
Päätös on siis
tehty, tulevaisuudessa talveksi etelään.