Laiskottaa
Taas tulossa maanantai-aamu ja ei mitään kiinnostusta koko työhön. Ainoa lohtu on, että
tästä maasta löytyy kymmeniä rappusiivoojia jotka ajattelee samalla lailla.
Motivaatio on ihan hukassa. Kello torkuttaa niin monta kertaa, että viimein
hätkähdän siihen, että olen nukkunut pommiin. Mies huokailee ja kääntää kylkeä
omalla puolellaan ja ajattelee, että eikö se nyt hemmetti soikoon saa sitä ahteriaan
liikkeelle. Eipä silti, töistä ei oikeastaan voi myöhästyä kun ei ole tarkkaa
aloitusaikaa. Mutta on niin paljon kivempaa päästä ajoissa kotiin ja ottaa
vaikka päikkärit ennen kuin muu perhe tulee kotiin joten pääsen kuitenkin ajoissa lähtemään.
Maanantai
mennään moppi korkealla ja teen vain ihan pakolliset. Huijaan itseäni
ajattelemalla, että onhan tämä viikko vasta alkanut, koko viikko aikaa. Ha-haa! Viimeistään torstaina olen pulassa kun ei sitä inspiraatiota ole iskenyt. Siis
koko homma menee pakkopullan puolelle. Työt tulee tehtyä, mutta voi hitto, ihan
väkisin joutuu vääntämään. Perjantaina olen ihan puhki kun olen kahdessa
päivässä tehnyt suurinpiirtein koko viikon hommat.