IHANAA,  SUOLAVETTÄ

Mulla on yksi kolmikerroksinen, hissitön iso yhtiö jonka pihassa ei ole asfalttia vaan kivituhkaa. Arvaatte kai kuinka mahdottoman paljon sitä hienoa hiekkaa kulkeutuu kenkien mukana rappuun. Rappurallissa on harja johon voisi putsata kengät sisälle mennessä, mutta eipä sitä juurikaan käytetä. Niinpä moppauksen jälkeenkin tuo hiekka jää askelmille eikä suostu mopin kanssa liikahtamaankaan. Kun katsoo askelman sivusta niin huomaa kuinka paljon sitä jää. Jalan alla sitä ei niin huomaa, mutta tarkkaan katsomalla näkee. Eipä siitä siis asukkaille taida haittaa olla, ovat jo tottuneet siihen, mutta mopatessa sitä kulkeutuu väkisinkin askelmien nurkkiin. Suurimman osan saa mopilla pois, mutta nurkkiin sitä jää, ainakin näin aloittelijalta.

Piha kastellaan joka kevät suolavedellä ja se päivä oli eilen. Suola sitoo ja tiivistää hiekan pinnan kovaksi eli sitä ei enää tartu kenkiin juuri ollenkaan. Niinpä eilen sitten tein suursiivouksen askelmille, edellisen tein alkuvuonna. Lakaisin lattiaharjalla jokaisen askelman nurkan tasanteelle asti, hiekka rikkalapioon, tasanteen moppaus ja seuraavat askelmat.  Ei uskoisi, mutta jokaisesta rappukäytävästä tuli puoli rikkalapiollista hiekkaa. Lumisena talvena tulee varmaan huomattavasti vähemmän. Nyt kun tuo urakka on tehty, pääsen ensi viikolla ( säävaraus ) vahaamaan niitä. Joko kaverin kanssa kaikki kerralla tai sitten yksin sitä mukaa kun intoa riittää.  Niissä taloissa vahataan vain tasanteet, ei siis askelmia. Vahakin kestää paremmin kun hiekka ei ole sitä kuluttamassa.

Loppukesän saankin sitten rallatella tuossa yhtiössä. Talossa asuu pääasiassa eläkeläisiä jotka muuttavat kesäksi mökeilleen. Vain muutama lapsiperhe ja yksin asuva jää kotiin.  Niinpä seuraavaksi siivoan muut tilat vähän kerrallaan kesäkuntoon ja sitten alkaa tuo helppo aika. Tätä en tietysti mainitse pomolle, aion tehdä täydet tunnit talossa vaikka pitämällä pidempiä taukoja. Pomoa ei vieläkään ole kiinnostanut siivoukseni sitä vertaa, että olisi edes sen ensimmäisen kerran käynyt kun olen itse paikalla.  Niinpä päätin, että minäkään en infoa häntä muuttuneista tilanteista. Siivoan mitä siivoan ja lopun aikaa istun - vaikka rapulla sitä banaania syöden.

                                                                                                                                                                              

TORSTAIN  EI-TOIVOTUT

Loppuihan se tämäkin päivä. Viidestä saunasta 3 hinkkasin oikein kunnolla, 2 tein hyvin, mutta en niin perusteellisesti. Eilen tein toiset 5. Hassu viikko tämäkin, ti ja pe rappuja, ke ja to saunoja, vinttejä ja pyöriksiä. Ensi viikolla torstai on vappu joten olen tehnyt kaikki saunat tällä ja viime viikolla vähän perusteellisemmin. Ensi viikolla teen ne kevyemmin kun varsinainen saunanpesupäivä jää pois ja saunat pitää siivota sitä mukaa kun joutaa. Kyllä joskus niin ottaa päähän koko saunojen hinkkaus, on se niin rasittavaa.

Pääsin jo ennen puolta päivää pois, aloitin aamulla kuuden jälkeen,  ja tarkoitus oli aloittaa kotona ikkunoiden pesu. En ole juuri koskaan saanut niitä tehtyä kaikkia kerralla ja niiden pesun aloittaminenkin on aina työtä ja tuskaa. Töistä lähtiessä päätin vakaasti, että nyt en lorvaile vaan nopea ruokailu, kuppi kahvia, kurkistus blogiin ja hommiin.

Tuota noin, huomasittekos kuinka kävi?!  Blogi saikin uuden ulkomuodon kun jumituin kahvikuppi kädessä sitä lukemaan. Jotenkin kyllästyin sen ulkonäköön ja nyt sitä on sitten vähän muokattu.

Miten kävi ikkunoiden? Aloitus hieman venyi kun sitä inspiraatiota ei meinannut tulla. Eilen ruokaostosten lomassa paikallisesta marketista löydettyjä uusia kenkiäkin piti kokeilla. Mutta aloitettava oli joten verkkarit jalkaan, t-paita päälle, välineet valmiiksi ja hommiin - uudet korkkarit jalassa :)                                                                                                                                                                                                                                                         

MIKSI  RAPPUSIIVOUS

Mikä johti tämän hetkiseen tilanteeseen, siitä vähän taustoja.

Olen aloittanut urani kokeilemalla hotellisiivousta. Ihan ok, mutta olin hidas. Aamu aloitettiin ravintolan siivouksella ja siitä jatkettiin huoneita siivoamaan sitä mukaan kun niitä vapautui. Esimies, sielläkin, oli hyvin nopea, näytti kerran yhden huoneen siivouksen ja siitä sitten piti opetella loput itse. Myös viikonloput oli töitä. Näkyihän se palkassa, ne viikonloput ja työkin oli pääasiassa ihan siistien huoneiden siivousta, mutta ei oikein tuntunut omalta jutulta.

Vaihdoin kotisiivoukseen, ajattelin, että päivätyö, ei viikonloppuja, hyvä. Palkka vähän pieneni ja työporukka oli ihan hyvä. En viihtynyt, se on jotenkin niin henkilökohtaista ja pikkutarkkaa joissakin kodeissa. Niinhän sen kai kuuluukin olla, mutta minusta ei ollut sen tekijäksi. 

Seuraavassa paikassa tein perinteistä siivousta ja siitä tykkäsin. Esimies oli kouluttautunut teknikoksi asti, johtoporras oli ammattitaitoista ja työilmapiiri oli hyvä. Opastusta sai ekasta päivästä asti, esimies oli mukana niin kauan kun tarvitsin ja sen jälkeenkin sai kysellä puhelimitse niin paljon kun tarvitsi. Kun asiat alkoivat sujumaan niin omiakin ideoita sai toteuttaa ja lopuksi oltiinkin jo tilanteessa, jossa vain ilmoitin omista suunnitelmista ja niiden toteutuksista. Kehityskeskusteluista huolehdittiin ja aineet, välineet ja menetelmät olivat aina ajantasaisia. Tessiä ja työelämää sääteleviä lakeja noudatettiin ihan kirjaimellisesti.  Samassa paikassa suoritin laikkarin tutkinnon ja sain tukea ja aikaa hoitaa homman hyvin kotiin. Työajat vain olivat pääasiassa myöhäistä iltaa ja vei liikaa aikaa perheeltä.  Lisäksi tein tarvittaessa aamuisin tuurauksia kun porukkaa sairastui.

Rappuihin houkutteli tuttu, joka oli jo puhunut paikan puolestani. Nyt siis työ on ok, päivätyö, ei myöhäisiä iltoja ja palkkakin on ok vaikka illat jäi pois. Saan itse suunnitella osittain työni ja päivät kuluu nopsaan. Menen töihin kun herään, en voi myöhästyä koska aloitusaikaa ei ole määritelty. Jos vain saisi tuon edellisen paikan ammattitaitoisen johdon siirrettyä tähän työhön niin ihan kaikki olisi kohdallaan.

Jokaisesta paikasta olen itse irtisanoutunut. Alussa olin tosi hidas, tein sitten mitä hyvänsä, tunnollinen kun olen. Nyt on jo oppinut suunnittelemaan hommat niin, ettei enää nysvää pikkutarkasti joka kerta kaikkea. Nopeutta on siis tullut, samoin kai tuo siivoussilmä on ajan kanssa kehittynyt.

Fyysisesti työ on edelleen rankkaa, mutta sitähän se on, siivoaa sitten mitä hyvänsä.  Tätä kai sitten teen niin kauan kunnes kaadun, sanko ja moppi kourassa.

MULLA ON JALAT

... ja sen tuntee. Niitä särkee ihan vietävästi. Ja lonkkia.

Takana hiton kiire viikko. Joka päivä 6.5 - 7,5 tuntia, jaloilla. Normaalisti teen päivässä himpun verran alle 6 tuntia, silloinhan saa vain yhden 12 min tauon :) Tällä viikolla kaikki piti saada valmiiksi neljässä päivässä viiden sijaan. Ja niitä lyhyitä viikkoja on vielä kaksi tulossa. Jalka-parat:(

Laskin kerran, että kuljen tuhansia portaita viikon aikana, siis yli 5000. Reilu viidennes menee sekä ylös- että alaspäin näissä kolmikerroksisissa hissittömissä taloissa. Paino on tippunut aloituksesta yli 7 kiloa, painan nyt reilusti alle 60 kg. Ylipaino siis lähti kaikki ja vähän enemmänkin. Peiliin katsoessa näyttää hyvälle, mutta muuten olo on surkea. Vaihdan kenkiä ainakin kerran päivässä ja lisäksi saunanpesuissa on eri jalkineet. Saappaita en voi pitää, niissä jalat rasittuu vielä enemmän kun ne on painavat. Eilen saunassa, siis omassa illalla, oikein jäin miettimään asiaa. Ajatelkaa, tee 5 kertaa viikossa usean tunnin lenkin. Mihinkähän urheilusuoritukseen sitä voisi verrata, en keksi. Vuorikiipeilyyn? Palautumispäivää ei välissä ole vaan on odotettava viikonloppua. Lauantain parantelen koipi-parkojani ja vasta sunnuntai-iltana ne tuntuu sääriltä. Kunnes koittaa se maanantai ja sama alkaa alusta.

Istun päivässä pari minuuttia kun ajan auton tontilta toiselle, no ehkä 3-4 minuuttia ja sen lisäksi lakisääteisen tauon. Tiedätte miten pieniä siivouskomerot on eikä niissä ole tuoleja näkynyt. Istun aina yhden talon sisäportailla ( ja pomppaan ylös jos joku tulee ) tai saunan pukuhuoneen penkillä. Siinä sitten nökötän banaani kädessä kuin pieni apina ja mietin mihin hittoon sitä on ryhtynytkään!

LUETUIMMAT TEKSTIT

En olisi blogia aloittaessa uskonut, että näin paljon samat asiat meitä siivoojia koskettaa. Yksin työskennellessä luulee joskus, että on yksin ongelmiensa kanssa. Useimmilla taitaa mättää samassa asiassa eli ohjauksen ja perehdytyksen puute ja esimiehen ammattitaidottomuus. Kumpikin seikka johtaa siihen, että tukea omaan työhön ei saa.

Näitä siis on luettu eniten: Työssä jaksaminen, aineiden annostelu ja aikavarkaat, tässä järjestyksessä.

Mistä tämä kertoo? Siitä, että tosiaan se perehdytys ja ohjaus puuttuu. Kun ei tiedä mitä pitää tehdä ja miten, niin se johtaa tuohon väsymiseen. Ja miksi tuo perehdytys puuttuu? Siksi, että esimiehet ovat joko niitä entisiä siivoojia joita ei ole perehdytetty ja jotka esimiehinä eivät siis osaa perehdyttää koska heitäkään ei ole ohjattu eikä perehdytetty. Tai sitten ylennys siivoojasta esimieheksi on noussut "hattuun" ja hän kohtelee siivoojaa just samalla lailla kun häntä itseäänkin on kohdeltu. Tai sitten heillä ei ole minkäänlaista siivousalan koulutusta eikä kokemusta eivätkä uskalla naamaansa näyttää kohteissa ollenkaan. Kas, kun silloin siivooja on pätevämpi ja sehän ei käy!

Kun esimieheltä puuttuu siivousalankoulutus pitää hänen ja siivoojan välissä olla koulutettu ohjaaja. Silloin esimies hoitaa esimiestyön, ohjaaja siivouksen sujuvuuden ja siivooja tekee suorittavan työn. Siivooja on kuitenkin sen oman kohteensa asiantuntija, toki ohjaajan täytyy osata sen siivous.

Työssä jaksamiseen auttaa työn hallitseminen. Olisi hyvä jos siivooja saisi joskus ohjaajan pariksi tunniksi kaveriksi siivoamaan. Silloin voi tehdä jotain tarkempaa siivousta kun tekijöitä onkin kaksi, käydä tarvittaessa työohjeita läpi (jos sellaiset löytyy) tai vain muuten helpottaa sen siivoojan päivää. Kysyttävää ja keskusteltavaa on aina ja ohjaajan kanssa voisi etsiä niitä aikavarkaitakin. Ohjaajan tunnithan menee ohjaukseen ja siivoojan kohteen siivoustunteihin, näin ohjaajan tekemät tunnit eivät rasita kohteen tunteja. Ei siis tarkoita sitä, että ohjaajan tekemät tunnit vähennettäisi kohteen eli siivoojan tunneista!!!

Palaveri kerran kuussa muiden siivoojien kanssa olisi yksi helppo keino. Silloin voisimme vaihtaa kokemuksia, kysellä miten muut toimii ja muutenkin vaihtaa kuulumisia. Häviäisi se yksinäisyyden tunne. Joskus pieni tietoisku talon asioista, vähän yhteistä ohjausta tai muu koulutus menisi siinä samalla. Näin voisimme kehittää ammattitaitoamme. Pääasia on, että tapaamiset olisi säännöllisiä, eivät venyttäisi siivoojan päivää kohtuuttomasti, kaikki olisivat halukkaita tähän järjestelyyn ja myös siivoojat saisivat päättää mahdollisten koulutusten sisällöstä. Ja kouluttajaksi tietysti osaava henkilö, ei se ammattitaidoton esimies. Eikä niin, että pöydälle jätetään ohjeita ja artikkeleita luettaviksi (tämä kertoo siitä, että esimies ei todellakaan ymmärrä niistä yhtään mitään).  Kyllä nekin pitää käydä yhdessä läpi ja jatkossakin seurata, että asia on ymmärretty ja se osataan viedä työhön oikein.

Ja vielä yksi juttu. Ohjaajan, kouluttajan yms puhelin äänettömälle siksi aikaa kun hän asioi siivoojan kanssa. Kukaan ei ole niin tärkeä henkilö, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa. On niin kurjaa kun puhelin keskeyttää koko ajan ja ohjaajan/esimiehen huomio on ihan muualla kun siinä hetkessä. Silloin olisi parempi  jättää kokonaan tulematta.

Tämän lauseen olen kopioinut yhden siivottavan toimiston seinältä, on ehkä tuttu muillekin. Sopii niin hyvin loppukaneetiksi tähän juttuun!

Kun taitamaton laittaa osaamattoman tekemään tarpeettoman, tuntuu siltä, että turha työ menee hukkaan.

Taidatkos sen paremmin sanoa :)

SAUNAN JA PESUHUONEEN PESU

Niitä saunoja, niitä kyllä riittää. Viikon aikana 10 kappaletta ja muutamassa kaksi pukuhuonetta. Tänään olen hinkannut 5, huomenna teen ainakin 2 joten 3 jää torstaille. Teenkö huomenna enemmän jolloin torstaille jää vähemmän, sen näkee sitten aamulla. Tiistaina ei tarvitsisi pestä yhtään, mutta koska päivä on viikon lyhyin, helpotan torstaipäivää ja käyn tekemässä niin monta saunaa kun intoa piisaa.  Siirtymää tulee vain pari minuuttia joten olen saanut luvan tehdä näin. Oikea saunanpesupäivä on siis torstai.

Rappuaika on vielä talviajassa vaikka kelit onkin ihan kesäkelit. Olen hyödyntänyt tilanteen niin, että maanantaina hinkkaan raput tosi puhtaiksi ja keskiviikkona vaan juoksen ne nihkeällä läpi jolloin rappuajasta jää just sen verran, että ehdin siivota samasta talosta saunan. Pukuhuoneen jätän torstaille.  Tähän en ole saanut lupaa, mutta eipä sitä ole kukaan keksinyt kieltääkään.

Homma menee näin. Pukarista roskapussin vaihto ja pussi ovelle. Matot rullalle pukuhuoneesta ja vauhdilla niiden kanssa pesuhuoneeseen. Pesuhuoneessa tarvikesangon tyhjennys penkille, sanko hanan alle lattialle, hana täysille, letku paikoilleen ja mattojen letkutus ja saunan ja pesuhuoneen pintojen kostutus sillä välin kun sanko täyttyy. Hanat kiinni, aine ja hankauslevy tai harja sankoon, pitkävartinen hankauspesin valmiiksi oven suuhun, syöksy lauteille, julmettu hinkkaus selkänojalle, kaiteille ja lauteille, huuhtelu, lauteet ylös, pesu, huuhtelu, saunan ovien pesu siitä ohi kulkiessa, sitten ovesta vasemmalle seinän pesua, penkki ja sillä olevat pesuvadit, kiulut ym ohi mennessä puhtaiksi, penkki pois seinän vierestä, seiniä pesuhuonetta kiertäen, hanat kun kohdalle osuu, lopuksi lattian harjapesu, ensin seinän vierestä penkin kohdalta jotta saan penkin pois keskilattialta, ja lattiakaivot. Sanko penkille, letku kouraan, sangon ja omien tarvikkeiden huuhtelu ja kasaus sankoon ja lopuksi sama kierros takaisin päin letkun kanssa huuhdellen.

Omat kamat pukuhuoneen puolelle, ikkunakuivaimella lauteista vedet pois niiltä lauteilta joita ei voi nostaa ylös, ylösnostettavathan jäi jo huuhtelun jälkeen ylös, ovilasi kuivaimella, penkistä kuivaimella vedet pois, pesuvadit paikoilleen, hanojen kuivaus ja ovilasista valumajäljet pois Micro Smartilla ja lopuksi lattian kuivaus kuivaimella, siis lattiankuivaimella, ei ikkunankuivaimella;) sanko vauhdilla siivouskomeroon ja seuraavaan taloon.

Vaihdan viikottain nopeasti pestävää saunaa, en siis koskaan teen tätä kahta kertaa peräkkäin samalle saunalle. Pesen sen kyllä joka kerta kunnolla, mutta kun saumatkin pitää joskus hinkata, pestä happamalla seiniä tai pestä pukarien matot tai harjapestä niiden lattiat niin ne teen silloin torstaina jolloin niille on enemmän aikaa. Pinnat ei ole pinttyneet eikä punahomettakaan ole ilmestynyt joten homma toimii. Pitää vaan olla tarkkana, että kaikki paikat tulee tehtyä.

Pukuhuoneet siivoan torstaina kun käyn laskemassa lauteet ja sulkemassa oven. Peili, hyllyt, penkit, lattiat, muualta tarvittaessa pölyt. Laattalattian moppaan ensin 50cm Safety-mopilla, sillä karhealla ja siis kuivalla. Kerää kaiken pölyn ja hiukset himskatin hyvin ja kun moppaa kostealla lattian niin pöly ei pyöri märän mopin alla.  (Sama moppi on hyvä myös kuivaushuoneiden lattioilla, siellä sitä pölyä vasta onkin.) Pukuhuoneen matot lattialle ja niiden moppaus.

Siis en ota yhtään turhaa askelta, kierrän paikat ensin pesten toiseen suuntaan ja takaisin päin sama huuhdellen. Ja yksi aine koko ajan, ei mitään lasinpesuaineita tai muita. Hapan seinille silloin tällöin jotta laatat ei ihan harmaannu, lauteitahan sillä ei pestä.

90 senttinen säätövarsi  ja 35 cm levykehys ja Safety-moppi olisivat parhaat seinien pesussa, mutta ne maksaa kuulema liikaa. Näkisittepä, kun yhdessä tosi pienessä pesuhuoneessa yritän pyöriä sen täyspitkän varren kanssa. Laitan vielä joskus pesimen kumpaakin päähän niin saan vastakkaiset seinät yhtä aikaa puhtaiksi:)

MENETELMÄT JA LIINAT eli PYYHKEET

 

Menetelmistä käytän itse kai kaikkia neljää viikoittain. Siis kuiva, nihkeä, kostea ja märkä eli pesu. Tuttuja juttuja, eikö niin.

Kuivalla vain pölyjä ja mikrokuituliinalla tietysti. Sellainen neulottu Mikro Tuff. No niin, siis se pyyhe. Olen näitä liina-aikaan tutkinnon suorittaneita joten anteeksi jo etukäteen kun nuo nimitykset varmaan menee vielä useamman kerran vanhan mukaan. 

Nihkeällä saa ovilaseista sormenjäljet hyvin pois. Pyyhkeen pitää olla siis nihkeä, ei kostea, muuten jää pyyhintäjälki. Vettä vain noin 15ml.  Peilit ja kaikki muutkin lasipinnat tulee ihan puhtaiksi. Käytän Mikro Smart-liinoja.  Siis vain vettä, ei puhdistusainetta. Liina on helppo sujauttaa taskuun aamulla ja kääntämällä aina uudessa talossa puhtaan pinnan olen selvinnyt aika monesta talosta yhdellä liinalla. Liinasta saa vaikka 16 puhdasta pintaa, itse taittelen 12 osaan koska se on sopivan kokoinen omaan käteeni,  ja otan yhdellä pinnalla yhden rapun lasit. No, kiireessä menee joskus liinan taittelut sekaisin, mutta äkkiä sen oppii arvioimaan kuinka monta pintaa yhdellä liinalla voi omissa kohteissa pyyhkiä. Heh, taas niitä liinoja! Siis PYYHKEITÄ!

Aloittaessa omissa kohteissani oli liuos vedestä ja lasinpesuaineista sumutinpullossa. Liuos oli erittäin vahva, aine oli vain lorautettu, ei siis mitenkään mitattu. Oli varmaan tehty talviaikana ja käytetty myös ulkona oleviin pintoihin. En puuttunut siihen mitenkään, annoin vain pullon olla rauhassa hyllyllä. Olin viime syksynä heti alkajaisiksi pessyt kaikki ovilasit ja sitten olin talvella pari päivää flunssassa eli kohteessa oli tuuraaja. Ovilasit oli pyyhitty kauttaaltaan sillä sumutinpullossa olleella liuoksella ja pinnat oli ihan jessuksen kirjavat. Itse pyyhkäsen vain sormenjäljet pois, joskus kuivalla Tuffilla pintaan kertyneen pölyn ja tarvittaessa pesen lasit.  Niinpä palattuani ensimmäiseksi kaadoin kaikista pulloista aineet pois ja laitoin pelkkää vettä tilalle ja pesin kaikki lasit.  En kertonut kenellekään, paitsi nyt puolelle Suomea, jotta en tarvinnut selitellä toimintaani. Kun seuraavan kerran menevät minua tuuraamaan niin ainakin säästyn ovilasien uudelleen pesulta kun sumuttelevat pelkkää vettä. Mikroliina laseja varten on valmiina.  Siis MIKROKUITUPYYHE!

En ota kantaa siihen mikä väri kuuluu mihinkin, joka työpaikassa tuntuu olevan omat systeeminsä. Pääasia lienee, että niitä värejä käytetään työpaikoilla joka kohteessa samalla lailla ja pestään asianmukaisesti käytön jälkeen jolloin hygieenisyys säilyy.

Meillä on useita erilaisia liinoja komerossa valmiina jotta tuuraaja osaa käyttää oikeaa eri kohdassa. Nekin saavat pysyä hyllyllä. Itse olen oppinut ottamaan puhtaat liinat joka aamu. Käytän systeemiä edelleen ja komerossa olevat jäävät vain tuuraajan käyttöön. Vaihdoin ne puhtaisiin saikulta palattuani ja siellä ne odottelevat seuraavaa kertaa.

Uusia pyyhkeitä on tullut markkinoille, mutta niihin en ole päässyt tutustumaan joten en osaa niistä sanoa mitään. Hopea liinoissa on uusi jännä juttu.

Lattiapyyhkeitä meillä ei ole ollenkaan, siis niitä froteisia eikä muitakaan. Ikkunoita pestessä olen ottanut kotoa lattialiinan sangon alle.  Jotain "kalsarin lahkeita" pyykkituvalla on, mutta niitä ei ammattisiivooja kehtaa viedä ihmisten ilmoille päiväaikaan. Ehkä niillekin on käyttökohteensa ja hyväkin sellainen, en tiedä, mutta itselläni niihin ei ole ollut tarvetta.

Kirjoittamisen helpottamiseksi olen pyytänyt ja saanut Viledalta luvan käyttää tarvittaessa tarvikkeista niiden kauppanimeä. 

Työssä jaksaminen

Mikä ihme saa joka aamu lähtemään aikaisin, pimeään, sateeseen, pakkaseen, helteeseen? Varsinkin kun on näin parjattu ammatti kun siivooja. Yksinkertaisesti, tykkään työstäni koska hallitsen sen.

Itse en ole koskaan ollut VAIN siivooja vaan olen siivooja. Joskus huvittaa, kun ihmiset oikein painottavat, että he kyllä arvostavat myös siivoojan ammattia. Mielestäni se on ammatti ammattien joukossa. Kun tuo alan arvostus vain paranisi.

Mikä siis saa jaksamaan? Ammattitaidon ylläpitäminen on mielestäni ihan tärkeimmästä päästä. On kiva selittää tietämättömälle asiakkaalle miksi se mikrokuitu on niin hyvä juttu. Tai miksi ne tensidit ovat siivoojan paras kaveri. Ihmisten ilmeistä näkee kun ne ajattelee  "sehän oikeesti tietää jotain". Siis kun tietää mitä tekee ja varsinkin miksi tekee. Joskus ennen itse innostui kokeilemaan jotain uutta, mutta nykyisessä paikassa siihen ei mitenkään kannusteta eikä nimenomaan osata antaa mahdollisuutta. Rapuissa ei kaikkea voi kokeillakaan, mutta ainakin aineissa ja välineissä tapahtuu kehitystä koko ajan. Osa välineistä tälläkin hetkellä on ihan peruskamaa eikä mitään ammattilaisen välineitä. Edustajat tulisivat mielellään kertomaan ja opastamaan aineiden ja välineiden käyttöä, mutta siihen ei ilmeisesti haluta panostaa. Työpaikan vaihto tässä mielessä vaihtuikin paremmasta huonompaan. On ihan ikävä edellistä osaavaa, innostavaa ja kannustavaa esimiestäni.

Vapaa-aikana pitää päästä irtautumaan työstä. Harrastuksista pitää pitää kiinni. Ei ole pakko lähteä juoksulenkille väsyneenä, harrastaa voi muutakin. Kunhan tekee jotain missä siivous ei tule mieleenkään.  Kokemuksesta tiedän, että se auttaa jaksamaan.

Jaksamisesta suurin vastuu on työnantajalla ja esimiehellä. Jos saa heti aamulla äkäisen, huonosti nukkuneen ja työhönsä tympääntyneen esimiehen kiukun niskaansa ei se työkään enää huvita. Kiitosta ja kannustusta ei ole kuulunut kertaakaan, ei ohjausta, perehdytystä eikä edes sitä ensimmäistä käyntiä. En voi mitenkään vaikuttaa työhöni ja sen kehittämiseen. Jos jotain ehdotat niin jälkikäteen kuulee, että "mikä sekin luulee olevansa". Olen siis hajuton, mauton ja näkymätön, pääasia että hoidan kohteet, en jää sairaslomalle ja ymmärrän pysyä poissa silmistä.

Kehityskeskustelujakaan ei käydä koska esimies ei uskalla ottaa vastaan palautetta omasta työstään. Olemme siis ongelmiemme kanssa motissa. Muutaman vuoden päästä olen itsekin varmaan ihan välinpitämätön ja sopeutunut tilanteeseen mikä on tosi huono juttu. Alaa en silti aio vaihtaa, tämä on kuitenkin se "mun juttu".  

Kumpa työnantaja suhtautuisi minuun niin kuin työntekijöihin kuuluu eli arvostaisi työtäni samalla lailla kuin itsekin arvostan. Ilman minkäänlaista tukea on kuin roikkuisi kuilun reunalla ja odottaa, että joku päivä esimies vetää taas sen herneen nenään ihan tyhjästä ja tönäsee minut sen kuilun reunan yli.  Ehkä jonain päivänä löydän sen täydellisen työpaikan ja pääsen yllättäen, ihan puun takaa antamaan irtisanomisilmoituksen ja voin sanoa, että tulen nauttimaan jokaisesta sekunnista. Siihen asti on vaan pakko kärvistellä. 

Ei mee putkeen

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, eikös sitä niin sanota. Viime viikon hyvä meininki loppuikin sitten viime viikkoon. Itse asiassa jo perjantaina siihen viimeiseen paikkaan, sen jälkeen ei enää mikään olekaan mennyt normaalisti. Mitäs hehkutin viikko sitten hyvää viikkoa, tässä sitä nyt sitten ollaan.

Ensin silloin perjantaina kahdessa viimeisessä talossa oli kummassakin muutto kesken ja sehän näkyi heti maanantai-aamuna rapuissa. Hui hemmetti, olipas sotkut. Samoissa taloissa, 7 kerrosta, oli maanantaina hissien huolto joten tuli parit raput kipitettyä sangon kanssa ensin ylös ja sitten alas. Tarkoittaa siis sitä, että olin jo ekan paikan jälkeen reippaasti myöhässä. Seuraavissa taloissa olikin sitten pakko mennä "moppi korkealla" ja yrittää ottaa aikaa kiinni. Vähän kyllä hävetti jättää paikat niin huonolle moppaukselle, mutta minkäs teet. Ne olikin sitten keskiviikkona edessä kaiken muun työn lisäksi eikä enää aikavarkaidenkaan kaivelu auttanut asiaa.

Eilen siis oli tarkoitus paikata maanantain jälkiä, mutta yllätys, yllätys! Isoimman yhtiön pyörikset oli tyhjennetty hylätyistä pyöristä ja taas kamala sotku edessä. Tosin olihan siellä väljempää, mutta kamalasti hiekkaa.  Siis ei kun pyöriksiä moppaamaan vaikka olin just edellisenä päivänä niissä käynyt. Muuten se kaikki törky olisi kulkeutunut rappuihin ja välikäytäviin ja ties mihin joten oli helpompaa siivota ne yhdestä tilasta kaikki kerralla. Olipas vähän kiire. Eikä rapuista tullut yhtään siistimmät vaikka olin niin ajatellut.

Imurikaan ei jostain syystä viitsinyt eilen toimia kunnolla. Katsoin pussin ja suodattimet ja putken, mutta kun sitä aikaa oli niin vähän niin tartuin katuharjaan. Voi hemmetti mikä pöly nousi matoista. Ja just viime viikolla pesin ovilasit! Täytyy pyyhkiä joku päivä niistä kuivalla pölyt pois, siis jahka ehtii.

Tänään pesin toisesta yhtiöstä muutaman saunan. Jostain syystä mitään kummallista ei tapahtunut. Tai no, unohdin roskapussit siivouskomeroon, mutta kävin vielä lopuksi noukkimassa ne sieltä roskikseen ettei jää huomiselle. Joten huomista odotellessa, ei ainakaan enää pahemmaksi voi muuttua.

Eihän voi?!