sunnuntai 1. joulukuuta 2013


Työhaastattelu

Saavun paikalle ajoissa ja haastattelijakin on paikalla. Paperit oli mukana ja ne lukaistaan nopeasti. Laikkarin arvosanoja kukaan ei ole koskaan kommentoinut jos haastattelijalla ei itsellään ole koulutusta. Niinpä tälläkin kertaa asia ohitetaan sujuvasti, olenhan haastattelijaani koulutetumpi.  Sitten työkokemus, osaamiseni ei ketään kiinnosta. Jos on toimistoja siivonnut niin silloin ne osaa siivota. Vai osaako? Siispä jutustelun lopuksi saan avaimet ja osoitteen johon menen seuraavana päivänä, yksin.  " Kattelet nyt ekan päivän millaista siellä on, työohjeet pitäisi olla siivouskomerossa". "Se on siellä ja siellä", saan siis suullisena ohjeet paikalle. Avaimet kouraan, liivi käsivarrelle ja pyynnön soittaa jos jotain tarvetta ilmenee, mutta "osaathan sinä". Ei puhettakaan, että hän lähtisi aamulla klo 6.00 opastamaan, hän nukkuu kun hänellä on niin kova stressi!  "Ja jos muutoksia tehtäviin tulee niin soittelen tytöille iltaisin ". Eli ole siis tavoitettavissa. Esimiehelle saa kuitenkin soittaa vain työaikana. Hän vastaa haastattelun aikana useaan puheluun ja voivottelee minulle, että "ei se tajuu vaikka olen niin monta kertaa sanonut  samasta asiasta". Olisikohan ohjaus ja perehdytys auttanut asiaa...

Joko hymyilyttää, niin minuakin pois lähtiessä. Siis tämäkään paikka ei perehdytä uutta työntekijää ollenkaan. Ei mitään mainintaa talon toiminnasta, henkilömäärästä, toimintatavoista tai edes tarkkaa työaikaa kohteessa. Kokemuksesta tiedän, että vaikka sanottiin, että voin rauhassa tutustua tehtäviini, se ei kuitenkaan tarkoita sitä vaan yliaika napsaistaan pois parin päivän jälkeen jolloin tuskin olet edes ehtinyt käydä kunnolla kaikkia paikkoja tutkimassa. Jahka pääsee omille jäljilleen niin kyllähän se alkaa sujumaan. Liivi on vähän taskun suusta rispaantunut ja kaikki nepparitkaan ei pysy kiinni. Mitään ohjetta pukeutumisesta ei tullut, ei edes henkilökorttia. Voin siis laittaa vaikka college-housut ja lenkkarit kuten paikallisen marketin siivoojallakin on töissä päällä, kunhan on talon liivi. Onkin oivallinen mannekiini siivousfirmalle, on niin ammattilaisen näköinen että :)
Menin siis soppari kourassa kotiin odottamaan ensimmäistä työpäivää, arvaten jo kuinka se tulisi alkamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti