IT`S TIME TO SAY GOODBYE

Näin siis kävi. Yt-neuvottelut päättyivät ja työt loppuvat vuodenvaihteessa. Tuskin ehti koeaika päättymään kun tuli jo lopputili ja lomarahat. Koulu jää kesken, voin kyllä jatkaa jos löydän nopeasti uuden paikan. Tuskin kuitenkaan, joka paikassa tuntuu työt olevan vähissä. Onneksi kuitenkin saan päivärahan, ei tarvitse rahattomana kärvistellä.

Alkuvuosi menee siis taas kerran töitä etsiessä. En ota paineita, löytyy jos on löytyäkseen. Onhan sitten se vaihtoehto lähteä etsimään niitä hommia vaikka jostain toisesta maasta. Kokemusta ehdin onneksi saamaan edes vähän hotellipuoleltakin ja hotelleja löytyy joka maasta. Englantikin alkaa jo jotenkin sujumaan, onneksi on jo koulussa joutunut sitä lukemaan.

Siis kiitos kaikille lukijoilleni jotka jaksoitte seurata mukana. Alussa oli tarkoitus vain purkaa kaikkea kiukkua alalla olevista epäkohdista, julkaisematta blogia. Sitten vain rohkaistui ja kun lukijoitakin alkoi olemaan niin pakkohan tätä oli jatkaa. Kommentteja olisin toivonut muiltakin kuin siivoojan arjelta, tuskin kaikki ovat olleet samaa mieltä kanssani joka asiasta.  Lukijoita on ollut 10 eri maasta.

Kaikille siivoojille jaksamista tulevaisuudessa. Kova duuni, mutta kovia ovat sen tekijätkin. Pitäkää lippu korkealla ja muistakaa, kukaan ei ole yksin vaikkei sitä toista siivoojaa ehkä näekään siinä vierellä.

        HYVÄÄ JOULUA                              FROEHLICHE WEIHNACHTEN

       

                     MERRY CHRISTMAS                     JOYEUX NOEL

         SARBATORI VESELE            WESOLYCH SWIAT     BOZEGO NARODZENIA

           POZDREVLYAYU S PRAZDNIKOM ROZHDESTVA            GOD JUL                                             

                                                    

                                         SROZHDESTVOM KRISTOVYM

 Noinkohan meni kaikki oikein - toivottavasti :)

HALUU  AURINKOON

Nyt en enää kestä, taas tulee talvi ja pakkanen. Pimeässä lähdet töihin ja pimeässä tulet takas kotiin. Oon jo muutaman vuoden haaveillut muutosta aurinkoon ja pikkuhiljaa se ajatus vaan vahvistuu. Sen verran oon reissaillut että tiedän eron talvessa ja talvessa.

Nyt olenkin koko illan etsinyt suomalaisia bloggaajia jotka ovat ulkomailla. Vitsi, että oon kade. Miettikää nyt, aurinko paistaa jo aamusta, ei tarvi vetää talvitakkia niskaan ja pipoa korville ja tarpoa aamulla pimeessä pysäkille lumipyryssä. Voisin ihan hyvin tehdä talven hommia etelässä jossakin hotellissa ja tulla tänne kesäksi. Samaa siivousta yhtä kaikki.  Lapsetkin on jo isoja ja muuttaneet kotoa pois, lastenlapsetkin on jo kouluikäisiä joten mikään ei pidättele meitä täällä. Joo, luitte oikein, olen jo mummo ja ihan ylpeä siitä :) Mutta huomio, kuitenkin nuori sellainen. Eikös ne kaikki muutkin ole ikinuoria, nuo mummot.

Kotona oon jo ihan tietoisesti parina vuonna nurkkia siivotessa heittänyt kaikkea turhaa pois. Aarteita tietty jää joita ei voi koskaan heittää pois. Jokainen tietää kuinka paljon vuosien varrella roinaa nurkkiin kerääntyy. Pitäisi muuttaa tarpeeksi usein niin tavaramääräkin pienisi.

Eli siis töitä saa tarjota, ihan minne päin maailmaa ikinä. Kaipa sinne aurinkorannikolle suurin osa suomalaisista suuntaa ja jos tämä unelma toteutuu niin sieltä minäkin todennäköisesti tulen itseni löytämään.

Päätös on siis tehty, tulevaisuudessa talveksi etelään.

OHJAAJA

Niin,  olen nyt sitten virallisesti ohjaaja eli esimiehen "oikea käsi".  Mulla on työnjohto-oikeus silloin kun olen töissä vuorovastaavana eli esimies ei ole paikalla. Teen työnjaon aamulla, laatukiertoja päivän aikana, huolehdin tarvikkeista ja pyykeistä, vastailen puhelimeen, varmistan että työ sujuu ja tietysti siivoan siinä samalla.

Tehoista ei ole tietoakaan omassa huonesiivouksessa. Puhelin soi tai joku tulee kysymään jotain ja silloinhan työ keskeytyy. Olen kuitenkin aina jakanut tehtävät huoneet niin, etten laita ihan niin paljon huoneita itselleni kuin muille mutta kuitenkin niin että ehdin kaikki tekemään. Joskus kyllä puhelin pirisee jatkuvasti jolloin joudun pyytämään jotain auttamaan huoneiden kanssa. Joskus taas se ei soi kuin pari kertaa päivässä jolloin itse ehdin auttamaan muita huoneiden kanssa.

Mutta se nimitys, kuinkas sitten kävikään. Vaikka olen aloittanut työn niin, että kaikki tiesivät, että tulen olemaan se ohjaaja niin jopas nimitys sai mylläkän aikaiseksi. Joku on ilmeisesti odottanut saavansa ko tittelin ja jäikin nyt sitä ilman. Kyllä sain sellaisen ryöpyn päälleni ettei mitään rajaa. Menin ihan hämilleni enkä osannut muuta kuin puolustella itseäni ja tekemisiäni kun olisi pitänyt sanoa, että nyt suu kiinni ja töihin!

Tapauksesta on nyt pari viikkoa ja ko henkilö on ilmoittanut hakevansa uutta työpaikkaa. Hyvä niin, toivottavasti löytää uuden pian. Olen jatkanut omaa toimintaani ihan niin kuin ennenkin. Teen laatuja, istun koneella ja puhun puhelimessa. Jos ei sopeudu ryhmätyöskentelyyn niin lähteköön pois.

Joudun tekemään esimiehen kanssa jatkuvasti töitä suunnitellen tulevia päiviä ja töitä. Se ilmeisesti kismittää sekä meneillään oleva koulu. Joudun nimittäin pyytämään palautetta tehtävistäni ja tekemistäni kirjallisista tehtävistä. Esimies tekee niitä hiljaisina päivinä töissä tai kiireellisissä tapauksissa hän tekee sen kotona, omalla ajallaan. Tehtävillä on aina viimeinen palautuspäivä joten niitten palauttamisessa pitää olla aikataulussa. Muuten ne kasautuu eikä opiskelu etene aikataulussa. Sitten tulee lopussa kiire kun on paljon tekemättä.

Muuten kaikki on ok. Tykkään päivien erilaisuudesta ja on kiva oppia uusia asioita. En ole täydellinen, mokiakin sattuu mutta niistä oppii. Nyt tulee opiskeluun joulutauko joten saa olla muutaman viikon ihan normaalissa aikataulussa. Työpaikan pikkujoulut ovat vielä edessä, mutta aioin häipyä paikalta hyvissä ajoissa ennen työkavereiden vahvaa nousuhumalaa:/

VÄSYTTÄÄ

Voi että oon väsynyt. Illat menee joko enkun tehtävissä tai koulun läksyissä. Fyysisesti oon nytkin niin poikki kuin vaan voi olla. Nukahdin sohvalle kun tulin kotiin ja nyt oon sinnitellyt jotta en ihan vielä nukahtais, muuten herään jo aamuyöllä ja sitten harmittaa.

Kumma juttu. Vaikka ois kuinka poikki niin silti sitä vaan alkaa illalla tekemään noita tehtäviä. Ilmeisesti oon kaivannut jotain piristystä tähän tylsyyteen kun oon näin innostunut. Tosin on kyllä ihan pakkokin jos meinaa pysyä opiskelussa mukana. Fyysinen ja henkinen väsymys on ihan eri juttu. Ennenkin nukahdin sohvalle hetkeksi tai vain loikoilin ja tuijotin telkkaa iltaisin.  Läppäri oli auki ja koneella tuli oltua kai ihan liikaakin. Kunhan surffaili missä sivuilla milloinkin.  Oli sellainen veltto olo, ei jaksanut innostua oikein mistään. Nytkin oon koneella ollut jo pitempää, mutta kirja kourassa ja samalla teen muistiinpanoja koneelle. Ja oon ehkä jotain oppinutkin, toivottavasti. Illalla sängyssä vielä miettii näitä juttuja ja aamullakin saatan tehdä muistiinpanoja heti herättyä. Ei kyllä työasiat oo mielessä kun pääsee kirjojen kimppuun. Työstressi on hävinnyt liki kokonaan ja seuraavan päivän töistä tai tehtävistä ei jaksa olla illalla huolissaan. Ulkona vaan pitäisi olla enemmän. Sitä voisi vielä kokeilla noiden päikkäreiden sijaan, voisi olla toimiva juttu. Ei mitään hikilenkkiä sauvojen kanssa vaan vaikka pieni rauhallinen happihyppely, yksin omien ajatusten kanssa.  Töistä kotiin on sen verran matkaa ettei sitä viitti kävellen tehdä.

Väsymys on aika totaalista. Silmiä kirvelee ja jalat on poikki. Tänäänkin oon konettanut käytäviä, roudannut pyykkiä ja täydentänyt kaiken maailman varastoja. Töissä jaksaa juosta vaikka kuinka eikä huomaakaan kuinka paljon oikeesti kävelee. Vasta kun hommat loppuu ja pääsee autoon istumaan niin hoksaa että hemmetti, jalat on ihan tohjona. Sitten iskee nälkä ja sitten huomaa ettei oo käynyt vessassakaan aikoihin. Kiva siinä sitten bussissa istua ja toivoa ettei pysäkeillä ois paljon porukkaa vaan auto paahtais tuhatta ja sataa kohti kotia ja vessaa.

HUOMENTA

Lauantai-aamu ja VAPAAPÄIVÄ! Klo on vasta vähän yli 8. Ihanaa. Nousin jo ennen seitsemää ihan vaan siksi, että voin nauttia siitä ettei tarvi lähteä mihinkään. Kämppä kylläkin pitäisi siivota, mutta onhan tätä päivää jäljellä monta tuntia.

Vitsi mikä viikko olikin. Enkun opiskelu on alkanut hyvin, taidan sittenkin oppia vielä jotain uutta. Ohjaaja-opinnot sujuu ihan työn ohessa ja merkeissä, paljon tulee asiaa jotka olen oppinut  jo kantapään kautta. Opettaja ehdotti, että tekisin jo heti keväällä kaikki näytöt pois. Jatkanko teknikoksi asti? Sitäkin vaihtoehtoa on tarjottu, nyt siihen olisi uuden työpaikan myötä mahdollisuus. Saas nähdä.

Mutta, mutta. On yksi asia joka mietityttää - nimittäin jaksaminen. En ole enää ihan nuori.  Ohjaajan tiedot ja taidot ovat tarpeellisia tällä hetkellä omassa työssä, mutta tarvitsisinko sitä teknikkoa enää missään?  No, onneksi sitä ei tarvitse päättää ainakaan vuoteen, pariin,  joten turha miettiä vielä sitä sen enempää. En halua mennä asioiden edelle joten jätetään asia niin sanotusti pöydälle.

Huomenna joudun menemään vähäksi aikaa tekemään muutaman huoneen. Flunssa iski meidänkin työporukkaan ja lupasin tehdä ylimääräisen vuoron. Ei ois kiva jättää työkavereita pulaan, joutuisivat juoksemaan oikein tosissaan. Sunnuntaille on muutenkin laitettu aina vain ihan minimi miehitys jotta nuo kulut pysyisi kurissa. Saanpahan sunnuntailisän tai ylimääräisen vapaapäivän. Otan sen johonkin kahden päivän vapaan jatkoksi niin tulee kunnon huili.

Ulkonakin pitäisi kai ehtiä tänään olemaan, on niin upea päivä. Ei edes tuule vaikka sääennuste lupaili kovaa tuulta. Myrsky on tainnut ohittaa meidät ja riehuu nyt sitten muualla päin maata. Jos lähtis vaikka haravoimaan.

P.S Klo on 10.30 ja sainkin jo siivottua. Imurointi, vessat ja pölyt tehty ja pesukonekin pyörii. Kiitos siipalle avusta, nyt voidaan vain relata loppupäivä.

Tai sitten ei :)

KOULU ( T )

Siinä syy miksi en oikein meinaa ehtiä kirjoittamaan. On ollut vähän kiireisiä viikkoja, paljon uusia juttuja tullut arkeen.

Ensinnäkin tuo työpaikan vaihto. Kyllä kannatti, olen edelleen tyytyväinen. Vähin erin olen saanut sitä vastuuta lisää ja muutama pikku mokakin on tullut tehtyä, mutta eiköhän nuo asiat mene takaraivoon pikkuhiljaa. Tuli niin hemmetin paljon uutta asiaa muutamassa viikossa.

Sitten aloitin omaehtoisesti vieraan kielen opiskelun kerran viikossa, illalla töiden jälkeen. Olisi niin paljon helpompaa kun osaisi kommunikoida noiden asiakkaiden kanssa. Niitä kun on eri puolilta maailmaa. Olen koulussa lukenut englantia, mutta on pahalainen päässyt käyttämättömänä unohtumaan. Jotain osaa mutta jotenkin ei kehtaa sitä vähääkään sanoa. Sitä nyt sitten kertailen tämän kaiken muun ohessa. Joskus tuntuu, että ehtiiköhän sitä nukkumaankaan, monta asiaa pyörii vielä illalla sängyssä päässä.

Ja sitten vielä tuo oma koulu. Siitä olen edelleen innoissani. Ensin tutustuttiin koulun tiloihin, vanhoja tuttuja paikkoja lähes kaikille,  ja toisiimme. Kävimme myös pääpiirteittäin tulevaa opetusohjelmaa läpi. Siivoustyön organisoinnilla aloitetaan. Syksyllä tulevat käytännön siivoustyön suunnittelu ja organisointi ja siitä alan työhyvinvointi, laatu ja kustannukset, työlainsäädäntö, aineiden ympäristö vaikutukset ja mitoitukseen tutustuminen. Tuohon viimeiseen onkin jännä tutustua, niin paljon kun puhutaan väärin mitoitetuista kohteista. Lisäksi on nuo messut taas tänä vuonna, katsotaan pääsenkö töiden puolesta lähtemään sinne.

Läksyjä tulee siis sekä enkusta että siivoustyöstä. Jälkimmäiseen olen jo aloittanut tekemään kohteen esittelyä eli sitä näyttökohteen kuvausta. Eipä ole kummoinen tehtävä nykyään, kaikilla firmoilla on jo omilla nettisivuillaan nuo tiedot. Maalaan ja kopioin, katson onko jotain lisättävää ja siinä. Sitten vielä asiakaskohteesta sama ja valmis.  Työhyvinvoinnista piti tehdä oma juttu ja niitä sitten tunnilla kävimme läpi. Liki samoja kaikilla, joillakin ihan hyviä pointteja mitä ei itse ole tullut ajatelleeksikaan. Nyt on laatu tehtävänä ja sitä olen väsännyt tänäänkin oikein ajatuksella. Taisin kyllä jossakin välissä kehittää enemmän omaa toimintaani kuin sitä laatua. No, sain kyllä ihan kelpo määrän tekstiä ja ajatuksia aikaiseksi. Jotenkin käy aina niin, että kun innostun jostakin asiasta niin sitä tekstiä alkaa syntymään ihan itsestään vaikka kuinka ja paljon. Vähän niin kuin nyt tämän blogin kanssa.

Vielä pitäisi vähän hinkata omaa saunaa ja käydä suihkussa. Sitten enkun kirja kehiin ja sanoja opiskelemaan niin kauan kunnes tulee väsy. Sitten pää tyynyyn, kello pirisee aamulla 6.15 ja olisi taas kylppäreitten maanantai-hinkkaus  edessä.

Siitä se sitten taas lähtee. Uusi viikko ja uuden kujeet.

HUONEEN  SIIVOUS

Itse asiassa hyvin yksinkertainen juttu - silloin kun se on yksinkertainen.

Yksi asukas joka ei ole käynyt suihkussa, ei ole jättänyt roskia ja eikä syönyt sängyssä sipsejä. Yhdet lakanat vaihtoon, kylppäri puhtaaksi, yksi pieni pyyhe, on sentään naama ja hampaat pesty. Lattialta karkkipaperi talteen, tarvikkeiden tarkistus, pölyt, imurilla vähän keskilattialta, viimeinen tsekkaus, ovi kiinni ja valmis.

Mutta auta armias, sitten kun se ei menekään putkeen.

Jessus. Ensin tietysti on lisävuode joka jo teettää omat kiemuransa. Tai vaikka vauvan sänky joka ei halua mennä kasaan, ei sitten millään. No, saat sen vihdoin tottelemaan, koko hökötyksen ulos ja paikoilleen odottamaan seuraavaa. Sitten parisängyt. Lakanat pois ja uudet tilalle. Mutta tietysti toinen pussilakana on epäkurantti ja huomaat sen vasta kun olet jo viikannut peiton paikoilleen. Ei kun aloita alusta. Huh, huh. Tämä jo piisaisi, mutta tietysti vaunusta on loppuneet joko kynät tai joku muu asiakastarvike ja ei kun hakemaan. Laseissa on tippajälkiä, pyyhi sitten ne. Kylppärissä on leikitty saippualla, tietysti lastensängyn asukki ja vaahto sen kun kasvaa kun yrität sitä hätäpäissäsi saada suihkun kanssa pois. Älyät sen jo itsekin siinä vaiheessa kun vaahtovuori vain kasvaa, että menetelmä oli tietty väärä. Ensin se saippua kuiviltaan mahdollisimman vähiin ja vasta sitten sitä vettä. Vielä löytyy jäljet pytystä, kuivuneet sellaiset ja kuumaa vettä käsisuihkulla äkkiä jotta tahrat saadaan pois. Vaan nepä onkin olleet siellä eilisestä joten aikaa kuluu. Vielä kuivunut hammastahna lavuaarista, jokohan tämä piisaisi, vaan ei. Toisesta kylpypyyhkeestäkin löytyy joku läntti, sekin vielä vaihtoon, totta kai. Loppu sentään menee niin kuin pitääkin. Vihdoin kaikki on paikoillaan, imuri käyntiin ja vähän moppausta, valmis.

Jo siinä vaiheessa kun näkee sen lisävuoteen / vauvan sängyn tietää, että huone teettää työtä ja paljon. Ei siinä mitään, mutta mistä ihmeestä johtuu se, että näissä työläimmissä huoneissa sitten tapahtuu kaikki vastoinkäymiset. Onkohan siihen joku selitys? Tai joku vastoinkäymisten laki?  Samaa työtähän se on ja toki perheet matkustaa yhdessä, ei siinä mitään. Samaa siivousta yhtä kaikki, mutta miten nuo vastoinkäymiset sitten osuukin juuri näiden huoneiden kohdalle. Vai tuntuuko ne vain työläimmiltä kun sitä tehtävää on paljon muutenkin. Onneksi noita helppoja huoneita on aina välissä, muuten aikataulu mättäisi pahasti.

Joskus miettii miten nämä kädet oikein riittää kun ulos kantaa yht'aikaa neljätkin lakanat, roskikset ja nipun lehtiä. Pulloja ja muutakin joutuu vielä hakemaan erikseen. Onneksi tuo lika on yleensä ihan irtoroskaa ja helposti pois saatavaa, hiukset taitavat olla niitä kaikkein hankalampia. Niitä kun ei saa jäädä yhtäkään mihinkään.

Olen ollut tyytyväinen työhön. Unohduksia näin alussa sattuu, koko ajan kuitenkin vähemmän, omavalvonta toimii.  Vähän on tullut sanomista vauhdista, teen kuulema liian tunnollisesti. Joten jahka osaan suhteuttaa työn jäljen siihen, että esimerkiksi kylppärit voi tehdä kevyemminkin. Ne kuitenkin pestään tosi kunnolla joka maanantai jotta niistä selviää viikolla sitten helpommalla. Joten liiallinen hinkutus pois. Vaarana voikin sitten olla se toinen ääripää, alkaa tekemään ihan liian kevyesti, sekään ei tietenkään ole hyvä. Eiköhän sitä ajan myötä opi löytämään sen kultaisen keskitien.

TYÖTÄ  VIEROKSUVAT

Perehdytyskin on käyty nyt kaikilta osin läpi ja kertaamme asiat jahka olen ollut muutaman viikon talossa. On tosi hienoa, ettei minua vain laitettu siivoamaan suoraan heti ekalla minuutilla vaan olen saanut työhön, työnantajaan ja asiakkaaseen kunnon perehdytyksen.

Esimiehen kanssa jutellessa kävi ilmi miksi minua sinne pyydettiin. Hakuja on ollut aina välillä, mutta hakijat ovat olleet lähinnä niitä jotka ovat kortistossa. Siis tiedättekö, ne jotka hakee jotain paikkaa vaan sen vuoksi, että on pakko jotta päiväraha ei katkea.  Ei siis juurikaan niitä jotka ihan tosissaan haluavat niitä töitä. Että ottaa päähän mokomat lorvijat. 

Juttu menee suunnilleen näin.

Työkkäri lähettää työpaikkailmoituksen johon on pakko laittaa hakemus ettei päiväraha katkea. Hakijalla on kokemusta työstä ja on muutenkin papereitten mukaa sopiva hakija. Hänelle soitetaan ja sovitaan haastattelu ja siihen asti kaikki onkin ihan ok. Sitten tämä lorvija laittaakin viestin ennen sovittua haastattelua, että hänellä onkin joku este joko saapua sovittuun haastatteluun tai este työn aloittamiseen ilmoituksessa mainittuna ajankohtana. Että vieläkö haluat haastatella?  Tai hakija keksii, että nuo linja-autovuorot kulkeekin huonosti työn alkamisajankohtana, että pääseeköhän hän edes tulemaan töihin vaikka paikan saisikin. Tästä heti tyhmempikin hoksaa, että jaahas, taas yksi lorvija.

Kun sitä työvoimaa tarvitaan niin haastattelija ei anna periksi vaan haluaa haastatella kaikesta huolimatta henkilöä. Hänet havaitaan sopivaksi haettavaan tehtävään ja saa töitä. Sitten alkaakin se tekstari-rumba.  Lorvijalla ei ole puheaikaa joten hän pommittaa viesteillä haastattelijaa.  Voiko aloitusta siirtää muutamalla päivällä?  Onko pakko tehdä viikonloppuja? Kun on sitä sun tätä omassa elämässä tällä hetkellä, mutta kuukauden päästä sopisi hyvin, sekä työn aloitus että viikonlopputyöt. Siis voiko hän sitten kuitenkaan aloittaa?  Kun sitä henkilöstöä tarvii kuitenkin heti?! Tässä vaiheessa haastattelija päättää, että tämä lorvija saa nyt kunnon opetuksen ja ilmoittaa, että työt alkaa silloin kun on haastattelussa sovittu ja niillä ehdoilla. Piste.

Työt siis aloitetaan lorvijan kanssa. Heti ensimmäisenä päivänä hän aloittaa valittamisen. Miksi tehdään näin eikä niin? Eikö noin olisi parempi? Hän arvostelee annettuja ohjeita koko päivän. Kun työnjohto ilmoittaa, että meillä toimitaan näin ja sillä siisti niin valittaminen loppuu. Seuraavana päivänä hän kantelee työkavereista koko ajan. Se tekee sitä ja toinen ei tee tätä ja vali, vali - koko päivän. Esimiehellä on pitkä pinna ja ilmoittaa, että hän päättää kuka tekee mitäkin ja sillä selvä. Ja valitus loppuu. Seuraavat päivät hän juoksentelee ympäri, ämpäri, eikä tee mitään tehokkaasti. Juttua piisaa katkeamatta koko päivän häiriten muiden työntekoa ja ilmeisesti se on yksi keino saada ne halutut potkut. Koeaikahan on hänelle juuri se reitti takaisin kotiin löhöämään.  

Kun kolmen viikon aikana ei niitä potkuja olekaan ilmaantunut lorvija ei enää jaksa tulla töihin ja jää sairaslomalle - viikkoa liian aikaisin. Ei tajunnut, että palkalliseen sairaslomaan tarvitaan ensin kuukauden työssäolojakso ennen kuin sitä palkkaa saikulta saa. Noviisi-parka, yllättyi pahasti. Ei päässytkään työterveyteen eikä saanut palkkaa. Ja sai onneton 10 päivää sairaslomaa - ilman sairaslomapalkkaa.  Kyllä meitä töissä nauratti, saipas kunnon opetuksen. Saikku loppui ja alkoi vapaat. Viimeisenä vapaapäivänä tuli kysely, tekstarina,  seuraavien päivien vuoroista. Ja jo silloin tiedettiin, että aamulla tulee viesti, että voi, voi kun en olekaan vielä kunnossa. Ja saikkua tuli just niille päiville kun seuraavassa jaksossa oli töitä. No, eipä tullut yllätyksenä, että lähtö tulee jahka saikku loppuu.

Sen verran haluan sanoa meidän työkavereiden mielipiteen asiasta, että emme arvosta tällaisia henkilöitä hevon kukun vertaa. Voit tulla kadulla vastaan, mutta emme halua vaihtaa kuulumisia kanssasi. Voit siis ihan vapaasti vaan kävellä ohi, emme halua kuulla keksitystä saikusta enää yhtään enempää. Onneksi osasimme varautua koko ajan siihen, että olet joku aamu pois sillä saikulla ja työt jaettiin sen mukaan. Muuten olisi ollut kiire. Halusimme vain nähdä omin silmin kuinka röyhkeä olet ja kuinka pitkälle aiot mennä.  

Jos ensi vuonna  80km työssäkäyntialue muuttuu 3,0h työmatka-ajaksi julkisilla kulkulkuvälineillä niin toivomme todella, että saat seuraavan paikan sieltä 100 km päästä. 2 tuntia rappusiivousta ja taas 100km takaisin kotiin.

BLOGIN  ENSIMMÄINEN  VUOSI

Vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen juttuni, mutta en silloin vielä laittanut sitä julkiseksi. Meni yli puoli vuotta ennen kuin sain "Siivoojan arjen" esimerkin myötä rohkeutta julkistaa juttuni. Terveisiä:)  Siitä syystä kaikki tapahtumatkin olivat tapahtuneet jo aikaisemmin, paljon ennen juttujen julkaisemista. Luin eilen kaikki jutut uudelleen läpi ja muistelin vanhoja aikoja. Paljon on tapahtunut ja muuttunut.

Silloinen esimieheni on täysin ammattitaidoton nykyiseen verrattuna. Nyt eron huomaa tosi hyvin kun tämän hetkinen on kouluttautunut, motivoitunut ja työhönsä paneutuva henkilö. Työkin muuttui rapuista hotelliin. Olen saanut työkaverit joita näen päivittäin. Ennen oli sitä samaa rappua ja saunaa kaikki päivät. Nykyisin ei tiedä mitä huone tuo tullessaan kun avaa oven. Myös työtehtävät vaihtelevat päivittäin. Samoin alan uusista asioista saa taas tietoa, ammattilehti tulee työpaikalle ja niistä asioista voi keskustella muiden kanssa. Entisessä paikassa kun ei ymmärretty edes mihin sitä pH-arvoa tarvitsee, keskustele siinä sitten ammatistasi. Vieläkin ihmettelen sitä kuinka yrittäjällä on varaa siivota melkein laimentamattomilla aineilla ja usean siivoojan voimin. Vuosien myötä rahaa on palanut useita tuhansia euroja ja ihan vain ammattitaidottomuuden vuoksi.

En ole vielä hetkeäkään katunut, että vaihdoin paikkaa. Nyt siivoan suht siistejä huoneita. On niitä työmatkalaisten siistejä huoneita jolloin huoneessa ollaan suurin piirtein vain nukuttu ja huone on hyvin siisti ja sitten toinen ääripää nämä juhlitut huoneet ja kaikkea siltä väliltä. Toisissa aikaa menee tietysti enemmän, mutta kyllähän niistäkin selviää. Varsinkin lisävuoteet teettää enemmän työtä. Huumorilla mennään, jos muu ei auta.

Aineet ja välineet ovat tätä päivää, samoin menetelmät. Työvuorolistat ovat ajoissa seinällä. Ainoa muutos entiseen on, että nyt on tarkka kellonaika koska pitää olla työpaikalla. Samoin työajassa on muutos. Työhöntuloaika pitää aina paikkansa, mutta töistä lähdetään vasta kun huoneet on siivottu. Eli jos työaika on merkitty päättymään vaikka klo 15.00 niin työaika päättyy vasta kun huoneet on kaikki tehty. Ihan ymmärrettävää. Eipä tulisi mielenikään lähteä ja jättää huoneita tekemättä. Sitä paitsi rahaahan niistäkin saa. Enhän lähtenyt rapuistakaan ennen kuin ne oli tehty valmiiksi tai jättänyt saunan pesua kesken. Jos meni yliaikaa niin laitoin tunnit ylös ja niistä kyllä maksettiin, aina.

Viikon päästä on ensimmäinen viikonloppu töitä, viikolla on siis pari vapaapäivää.  Pääsee shoppailemaan ihan arkipäivänä, keskellä päivää. Opettelen viikonloppuna noita vuorovastaavan töitä. Pidän siis huolen, kylläkin vielä kaverin kanssa, että huoneet valmistuu ajoissa ja siivoan samalla itsekin koko ajan. Täytyy sanoa, että helpolla pääsen. Työkaverit on niin ammattitaitoisia, että mitään ei kyllä jää tekemättä. Joten ei pelkoa, selviän siitä heidän tuellaan tosi hyvin.

ENSIMMÄINEN  VIIKKO

Helpotuksen huokaus, nyt on pahin takana.

Petaaminen on opittu ja kylppärikin menee jo kaikkien sääntöjen mukaisesti. Edestakaisin juoksemistahan se meinaa olla,  aina joku unohtuu ottaa kerrosvaunusta. Huvittavaa oli alussa seurata siivoojia. Kun huoneesta tullaan likaisten liinavaatteiden kanssa, kaikki hokee huoneesta puuttuvia tarvikkeita, että muistaisi viedä mukanaan kaikki samalla kertaa. Sitten huoneesta kuuluu "ai niin".  Siis näin: vessapaperi, kasvopaperi, 1 pyyhe, matto, kynä jne. Sitten huoneeseen kädet täynnä kamaa ja huoneesta kuuluu hetken päästä se "ai niin" kun huomaa mitä oli unohtanut ottaa. Minä sen sijaan juoksentelen vielä ihan liikaa huoneeseen ja sieltä ulos, aina unohtuu jotain. Joku helppo yksäri arkipäivänä menee jo yhdellä haulla, mutta viikonlopun juhlijoiden jäljiltä voikin sitten olla eri juttu. Minibaarista puuttuu varmaan vaikka mitä, arkena vain sipsit tai joku limsa on käytetty. Olen saanut tehdä vielä ihan normi huoneita, mutta nuo paremmat huoneet tulevat sitten ensi viikolla opetteluun mukaan.

Olen siis saanut harjoitella ihan rauhassa, yksi asia kerrallaan. Ensin seurasin parin huoneen verran konkarin tekemistä, sitten harjoittelin hänen mukanaan petauksen, sitten huoneen muuten, sitten kylppäri ja viimeiseksi vasta koko huoneen tekemisen. Näin jäi aikaa sisäistää huoneen siivous osa-alue kerrallaan ja niin se oli helpointa oppia, ainakin minulle. Kun muutenkin on opeteltava hotellissa liikkuminen, tiedettävä siivouskeskus, puhtaat liinavaatteet, likaisten paikan, kaikki tarvikkeet huoneeseen ja paljon muuta. Onneksi omaan hyvän hahmotuskyvyn joten opin nopeasti mistä mikäkin löytyy.

Lämmintä on ollut. Sisällä sentään ilmastointi vähän viilentää, mutta kaikkihan sen tietää, että hiki on siltikin. Lakanat on painavia ja kun liikkuu nopsaan niin hiki vaan valuu. Työkaverit ovat ottaneet mukavasti vastaan ja apua on saanut kun on tarvinnut.  Onneksi pomo tarkistaa vielä huoneen, että kaikki on kohdallaan. Maanantaista alkaen pitäisi kuitenkin jo pärjätä itse. 

PÄÄTÖS

No niin, nyt se on sitten päätetty. Vaihdanko paikkaa vai en?

No kyllä, vaihdan. Päätös oli tosi vaikea, mutta turha sitä oli loppujen lopuksi jahkailla. Ajattelin asian niin, että rappusiivojaksi pääsen varmasti johonkin jos en viihdy hotellissa. Sopimus on tehty, siis ihan kunnollinen, ei mitään noin-tunteja eikä 0-37,5h vaan ihan tietyt tunnit viikossa. Ja työt alkaa 1.8  eli ensi viikolla. Oli hauska sanoa itsensä irti, tuli vähän yllätyksenä. Loman jälkeen oli tosi tuskaa jynssätä niitä saunoja, olin niin kyllästynyt niihin kaakeleihin ja lauteisiin. Huomenna on viimeinen työpäivä, irtisanouduin 11.7 perjantaina. Pidän siis vielä ensi viikolla muutaman oman vapaan ja sitten aloitan uuden kesäloman tienaamisen.

Huh, kyllä jännittää. Onneksi saan aloitella rauhassa ja ensimmäiset päivät meneekin uuden firman sääntöihin ja käytännön opetteluun. Samoin huoneen siivoukseen ja yleensäkin tiloihin tutustuminen. Onhan noita huoneita siivottu ennenkin ja maalaisjärjellä siitä pitäisi selvitä. Kunhan oppii muistamaan mitä siitä hotellivaunusta on haettava, ettei tarvi hakea liian montaa kertaa ja kääntää minibaarin pullojen etiketit näkyville. Petaus ja päiväpeitto tietysti oikeaoppisesti, eipä näyttänyt kovin hankalalta.

Aloitan ihan kerroshoitajana ja saan sitä vastuuta sitten kun nuo käytännön asiat on hanskassa. Ainakin esimies on asiallinen ja osaa ohjata niin, että varmasti oppii. Tiedän kyllä, että jo ekasta päivästä tuota tehoa seurataan ja voihan olla niinkin, että visiitistäni tuleekin pikainen. Aika näyttää mitä tapahtuu.

TERVEISIÄ  LOMALTA

Jäi laittamatta lomalle lähtiessä heipat, siis nyt vain lomafiiliksiä.

Veden kanssa ollaan oltu tekemisissä lomallakin, on sitä niin paljon tuolta taivaalta tullut. Hitsin kylmää, pimeetä ja märkää. Luulisi, että vintit on siivottu ja kaikki paikat nuohottu, mutta e-hei, eipäs ookkaan. Oon vain laiskotellut, jotenkin nuo ilmat eivät ole saaneet liikkeelle. Huomaa, että heti kun ilmat paranee niin mielikin virkistyy. Vai onkohan sitä vain nyt levännyt tarpeeksi.

Kavereitten kanssa on juoruttu puhelimessa ja olen saanut työtarjouksen, hotellisiivoukseen. Palkka nousisi mukavasti, mutta tiedän ne hommat ja en osaa päättää olisinko siihen valmis uudestaan. Toisaalta, samaa siivoustahan sekin olisi, ei nuo saunojen pesut mitään helppoja ole. Varsinkin ne muotolauteet tuntuu lihaksissa. Ne kun pitää purkaa atomeihin jotta saa edes lattiakaivon pestyä ja seuraavana päivänä kuivina kasata uudestaan. 

Hotellissa pomo olisi loistava, tunnen ennestään ja työkaveritkin olisivat osin tuttuja ja mukavia. Siis mitä teen? Tulisi lisää liksaakin eikä olisi noita aikaisia aamuja laisinkaan. Lisäksi saisin tehdä siellä ohjaajan työharjoittelun ja samoin näytöt. Mutta toisaalta olisi niitä viikonlopputöitäkin, mutta palkkakin olisi silloin isompi.  Apua!!! En osaa päättää. Joka tapauksessa menen vanhaan paikkaan jotta saan kaikki lomarahat, mutta mitä sen jälkeen? Pitäisi irtisanoutua kuun puolessa välissä viimeistään ja päätös tuntuu vaikealta. Olen tunnollinen ja ahkera tekijä, tiedän olevani haluttu koska minuun voi luottaa. Kerroin aiemmasta kokemuksestani hotellista ja minulle luvattiin kunnon ohjaus ja perehdytys työhön. Esimies on sanansa mittainen nainen eli näin tulisi myös tapahtumaan. Lisäksi saisin RV lisää opittuani homman, viikonloppuisin pitäisi olla joku joka huolehtisi siivouksen valmistumisesta.

Tarjous on hyvä eikä sitä joka päivä tulla kotoa töihin pyytämään. No, puhelimen välityksellä, mutta kuitenkin.  Lomien palamisesta ei olisi paljon haittaa, tähän aikaan vuodesta niitä lomapäiviä ehtisi tekemään ihan riittävästi, melkein 3 viikkoa.

Voi, voi, onpas hankalaa. Tätä tässä olen viikon päivät miettinyt. Vaaka kallistuu joka toinen päivä vanhalle työlle ja joka toinen hotellille. Rapuissa olisin loppuelämäni yksin ja joka päivä sitä samaa, hotellissa työpäivät olisivat aina erilaisia, ei olisi niin tylsää. Ja olisi niitä työkavereita, juttuseuraa ainakin tauolla. Ei tarvitsisi sille banaanille höpistä siellä rapussa, siltä ei saa edes kunnollista vastausta.

LOMAA  ODOTELLESSA

4 päivää loman alkuun, voihan nenä. On sitä odotettukin ja nuo viimeiset päivät ovat kyllä pitkiä.

Olen tankannut kaikkia aineita jotta tuuraajalta ei lopu mikään. Kaikki välineet on pesty kunnolla ja siivouskomerot siivoan tiistaina ja keskiviikkona perusteellisesti. On sitten tuuraajan mukava mennä töihin. Toisin onkin sitten kun itse palaan loman jälkeen. Todennäköisesti komeroissa välineet on hujan hajan ja välineet likaisina pitkin poikin. Lasinpesuainepulloissa on pelkkää vettä jotta en joudu taas ensimmäiseksi pesemään kaikkia ovilaseja.

Ensi viikko onkin taas lyhyt joten raput mopataan maanantaina ja  torstaina,  tiistai ja  keskiviikko ovat saunanpesupäiviä. Tiistaina teen puolet komerosiivouksista ja keskiviikkona loput. Torstaihin en jätä mitään ylimääräistä, kunhan rallattelen raput nopsaan ja sitten se vapaus koittaa.

Syksyksi olen jo hommannut lisää tekemistä. Ilmoittauduin sinne kouluun ja tähtäimenä on se ohjaajan erikoisammattitutkinto. Hensu eli henkilökohtainen opintosuunnitelma on tehty ja sen mukaan sitten edetään. Koulu on kerran viikossa ja sinne ehtii töiden jälkeen ihan hyvin. Ehtii jopa käydä kotona ja ottaa vaikka pienet päiväunetkin jos tarvetta ilmenee. Syksy opiskellaan ja keväällä alkaa näytöt, opiskelun lisäksi. Siinä pääpiirteittäin tuo tuleva talvi, kerron yksityiskohtaisemmin sitten kun asioissa edetään.

Kesä taitaa mennä omassa pihassa. Mihinkään kauemmas en aio lähteä, miehen kanssa on vain yksi lomaviikko yhtä aikaa. Pihatöitä riittää niin paljon kun viitsii tehdä, siellä ei kai ole koskaan kaikki valmiina. Muutenkin pitäisi vintit siivota ja heittää sinne kertynyttä roinaa pois. Kuulostaa siivoamiselta, mutta jotenkin kotona siivoaminen on eri juttu. Se ei tunnu työltä. Kai juju on siinä, että sitä ei ole mitoitettu ja saa pitää niin monta taukoa kun itse haluaa :)

RAPPUJEN  MOPPAUS

Miten raput mopataan? Siis ihan konkreettisesti?

Laikkareille on opetettu, että raput mennään kasvot edellä askelmat alas. Itse teen niin, kuljen koko ajan kasvot edellä, tasanteet ja askelmat. Tämä ihan turvallisuussyistä. Silloin näkee mihin jalkansa asettaa ja on se paljon helpompaakin. Oikeilla työjalkineilla ei jää edes omia jalanjälkiä kostealle pinnalle. Kun säätää varren oikeaoppisesti leukaan ylettyväksi niin askelmatkin menevät samalla varren pituudella hyvin. Olen joskus nähnyt kuvia jossa siivooja menee takaperin, varsi kamalan pitkänä ja siitä pidetään kiinni jostain puolesta välistä ja loppu varsi keikkuu pään yläpuolella metrin verran. Kamalan näköistä, ergonomiasta ei tietoakaan ja niin vaarallisen näköistä. Pomo kysyi joskus, että kuinka saan nurkat puhtaiksi kun menen etuperin? Vastasin, että katsomalla mitä teen. Mopilla ensin askelman takaosa ja takaisinpäin etuosa ja puhdasta tulee. Kahdella pyyhkäisyllä.

Vettä ei enää nykypäivänä kukaan ammattitaitoinen siivooja kuljeta mukanaan. Kaikilla on tai ainakin pitäisi olla kostutetut mopit sangossa josta vain vaihdetaan puhdas tarvittaessa. Kostutuspullo sankoon mukaan jos sattuu tarvitsemaan lisäkosteutta johonkin tahraan. Ois se aika kamalaa huljutella moppia siinä kuravedessä ja sillä sitten muka pestä lattiat puhtaiksi. Jos antaisi jo valmiiksi likaisen veden niin sillä ei kukaan siivooja edes aloittaisi siivousta. Mutta kun itse huljuttelee niitä moppeja siinä kuravedessä niin sillä sitten muka saa puhdasta.

Meillä pitäisi olla harja ja rikkalapio myös mukana ja lakaista aina tasanteet, ei ole ollut kertaakaan eikä tule. On nimittäin niin hidasta lakaista jokainen murunen pois. Kaiteillehan se tippuu ja kun ne kuitenkin pyyhitään joka kerta niin samallahan nuo roskatkin siitä lähtee. Ja kerran viikossa pyyhitään nuo kaiteiden aluset joten sinnekään ei mitään kerry. Tietysti jossain extra-likaisessa voi olla tarpeen tuo välilakaisu, mutta omat rappuni ainakin menee ihan mopilla.

Ja sitten se mopin levykehykseen laitto. Vieläkin näkee kuinka sitä ähelletään lattialla. Moppi ensin lattialle ja sitten kauheaa vääntöä, että saa levykehyksen sinne sisään. Jessus sentään. Kun tekee sen kädessä niin on paljon helpompaa. Levykehys toiseen käteen nivelestä kiinni pitäen, varren pää lattialle ja lankaosa toiseen käteen. Ei tarvi kumarrella eikä suotta rasittaa käsivarsia ja hartioita. Ja miettikää, vahatessakin se lattialla laitettu vahamoppi käy ensin siinä ehkä vielä likaisessa lattiassa ennen vahausta. Siinä ne liat ja hiekat sitten siirtyy siihen ekana vahattavaan pintaan sen lankaosan mukana ja ovat siinä ikuisesti.

POMOJEN  PIKAVISIITTI

Minut tyrkättiin heti ensimmäisenä päivänä yksin vieraan kerrostalon  siivouskomeroon monisanaisten työ- ja muiden ohjeiden kanssa. En ollut tehnyt pahaa kenellekään, varsinkaan esimiehelleni jota en edes tuntenut vielä ja silti sain osakseni aivan käsittämättömän huonoa kohtelua. No, olen ammattilainen ja heidän mielestä osasin siivota ja näin toki olikin. Asiasta myöhemmin puhuttaessa mainitsin, että vaikka siivota osasinkin niin olisin tarvinnut perehdytyksen kohteeseen jolloin omistaja-pomo jäi ihan huuli pyöreänä tuijottamaan eikä sanonut mitään. Ajan myötä olen siis ihan itse oppinut kohteeni monet kiemurat ja tiedän mitä kannattaa tehdä ja koska. Esimiestä ei vieläkään ole kiinnostanut tekemiseni niin paljoa, että olisi edes kerran käynyt yksin kohteessa.

Viikolla hän sitten kävi, yhdessä omistajan kanssa yllätyskäynnillä,  ja silloinkin hän sanoi vain muutaman sanan. Autolla ajoivat oven eteen ja siitä suoraan kävelivät rappukäytävään vaikka huomautin, että sakot siinä voi saada. Sanoivat, etteivät aio viipyä kauaa ja näin myös kävi. Rappua pidemmälle eivät vaivautuneet, katsoivat vain vahauksen tarpeen josta olin jo ties kuinka monta kertaa maininnut. Olivat paikalla noin 10min ja sitten olikin jo kiire pois.

Jos joskus saisi esimiehen, joka uskaltaisi sanoa, ettei tunne tätä kohdetta, näytä mitä teet täällä. Ei se tee siitä esimiehestä huonoa, päin vastoin. Jokainen, myös se esimies, joutuu tekemään kohteen ensimmäisen kerran, jolloin ei voikaan tietää siitä mitään. Tai kohteita on niin paljon ettei kaikkea voikaan muistaa pilkun tarkasti. Mutta kun ne kaikki yrittää vain päteä ja huutaa siitä kunnioittamisesta eivätkä tajua, että siinä menee se viimeinenkin toivo huutamisen mukana. Pitää sen osata siivota, tietysti, mutta joka kohde on erilainen ja paras asiantuntija kohteelle on tietty se siivooja. Sitä voisi käydä ne ongelmakohdat läpi ja yhdessä miettiä mitä niille pitäisi tehdä. Mutta ei, EM luulee, että sen pitää osata ihan kaikki ja just nyt. Ihan hyvin hän voisi sanoa, että mietitään ja otetaan selvää, kyllä tämä tästä. Eikö se ole oikeasti esimiehen tehtäväkin?

En saisi näitä jutun aiheita ellei tuo kaksikko olisi pomojani. Joten antaa heidän jatkaa ja itse yritän sinnitellä mukana. Paras moka mielestäni oli tuo väärään numeroon soittaminen. Asia ohitettiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Anteeksipyyntöä vääristä syytöksistä ei tullut koskaan. Tietäisipä vaan kuinka makeat naurut asia on saanut ja monta kertaa kun olen kertonut sitä muille. Hän pitää minua varmaan tyhmänä kun kyselin niin useasti miksi puhelimeni ei ole soinut ja pitäisikö se korjauttaa. Ja joka kerta oli naurussa pitelemistä kun kuuntelin niitä koottuja selityksiä:)

Niin, ihan tiedoksi vaan, se kunnioittaminen, se pitää ansaita, se ei tule sen tittelin mukana.

ON  POMOJA  JA  ON  ESIMIEHIÄ

Minulla on ollut 5 lähiesimiestä ja niistä 3 on ollut pomoja ja 2 esimiestä. Pomot ovat joko omistajia tai siivoojista pomoiksi nostettuja, ei-kouluttautuneita ja esimiehet kouluttautuneita, ammattitaitoisia esimiehiä. Henkilöinä en halua heitä arvostella, en edes tunne heitä siviili-ihmisinä, mutta on kivojakin pomoja ja vähemmän kivoja esimiehiä, ammattitaidoissa vaan on valtava ero.

Kaikki "tupeksii" töissä joskus, siivoojatkin, siis minäkin, mutta kyllä nuo pomojen mokat on ihan omaa luokkaansa. 

• tulee kaveriksi siivoamaan koko päiväksi, on reilun tunnin, naama punaisena ja hiki valuu ohimoilta, katsoo puhelinta joka on äänettömällä ja sanoo, että on tullut 5 puhelua jotka on pakko hoitaa heti, sen jälkeen häntä ei enää näykään
• lisää kotisiivouksessa kohteeseen saunan ja pesuhuoneen pesun kun huomaa sen unohtaneen kirjallisesta sopimuksesta, lisää aikaa ei tietenkään voi enää laittaa
•  liikkuu sukkasillaan kotisiivouskohteessa, menee ensin keittiöön jonka lattialla on tosi paljon murusia, siirtyy sitten toisen imuroimaan kylppäriin, siivoaa siellä hetken aikaa ja nostaa metelin kun siellä on imuroinnin jälkeen vielä paljon murusia
• lainaa kotisiivouksessa asiakkaan kenkiä kun huomautan, ettei kylppäriä saa siivota paljain jaloin
• pitää "varviksia" työturvallisina jalkineina kostean tilan siivouksessa ja muuallakin
• puhuu 15 min. puhelimeen omia asioitaan kohteessa ja väittää sitten, että olemme siivonneet liian hitaasti
• "pH, mitä sä sillä tiedolla teet, tässähän lukee aineiden nimet ja mihin niitä käytetään"
• "en mä nyt ehdi sellasia alkaa kirjottaa"   kun pyydettiin käyttöturvallisuustiedotteita
• "mikä vaikutusaika?"  puhuttaessa vahanpoistoaineista pomon kanssa,  joka oli tehnyt vahan poistoja useita vuosia ja piti aineita huonoina
• tekee laatukierroksen ennen kuin on siivottu, eikä edes tajua sitä vaikka asiakaskin sen hänelle kertoo ja laittaa silti huonosta siivouksesta reklaa  
• yrittää soittaa pari päivää, haukkuu kun en vastaa, laittaa toisen soittamaan eri puhelimella ja vasta myöhemmin huomaa soittaneensa koko ajan väärään numeroon  (tiesin koko ajan mutta katsoin kuinka kauan menee ennen kuin itse sen älyää)
• tulee kohteeseen, parkkeeraa auton oven eteen ja laittaa tupakaksi
• huutaa niin että kitarisat näkyy kun meni hermo, aika huvittavan näköistä 

Kaikki on ihan oikeasta työelämästä, osa omien pomojen, osa kavereiden pomojen tekosia. Lisääkin varmaan olisi, mutta eiköhän tämä jo kerro aika paljon.              

KOMMENTOINNIT BLOGIIN

Ihan vain tiedoksi, en näe missään vaiheessa kommenttien lähettäjää.  Blogger poistaa lähettäjän tiedot ja sähköpostiin tulee lähettäjäksi blogger.  Joten voi kommentoida ihan vapaasti.

Ja nyt, pois sieltä koneen äärestä, unohdatte työt ja ulos kun on noin hieno ilma!

Kiitos kun jaksatte seurata!                           

SAIKULLA

Sattui pieni haveri ja jouduin pariksi päiväksi huilimaan. Lekuri oli mukava ja ihmetteli työmoraaliani kun siinä kunnossa vedin päivän loppuun. En viitsinyt sanoa, etten jaksa kuunnella sitä valitusta, että mistä sen sijaisen ottaa keskellä päivää!

Huvittavaa on, että jos en pysty loman jälkeen vielä moppaamaan, saan lisää saikkua siivoamiseen, mutta voin mennä tekemään vaikka paperihommia. Jotain kevyttä siis. Kyllä pomon naama venähti kun vein lapun ja kerroin, että voin tarvittaessa hakea pari päivää lisää saikkua ja olla silti töissä vaikka en pysty moppaamaan. Niitä paperitöitä tuskin annetaan mulle tehtäväksi, mitähän keksisivät?!

Niinpä tässä on nyt 2 päivää saikkua + viikonloppu aikaa miettiä taas tulevaa. Törmäsin vanhaan tuttuun lekurista tullessa ja hän kysyi joko olen hakenut etelästä töitä. Olen joskus haaveillut muuttavani jonnekin ulkomaille ja hakeutuvani johonkin hotelliin töihin. Lähtisin oitis jos joku sen mahdollisuuden tarjoaisi. Puhun hyvää englantia ja asiakaspalvelu on tuttua hommaa. Olen käynyt pari kertaa etelässä ja aina olen ihmetellyt sitä siivousta. Huoneisiin on tuhottomasti aikaa, silti se tapahtuu nopsaan. Ja jälki on yleensä ihan ok. Siis tarjota saa jos jostain töitä löytyy :) Muussa tapauksessa lähden sinne koulun penkille!

KESÄ

Tulihan se sieltä ja ihan muutamassa päivässä. Aamulla tuoksuu ihanalle sateen jälkeen, ei oikein huvittaisi mennä sisälle rappuun. Poltan ylimääräisen tupakan vielä ennen taloyhtiön tontille menoa, vain saadakseni olla vielä vähän aikaa ulkona.

Moppaus käy helpommin kun kurakelit on pois. Pyörikset on siivottu, vahaukset on tehty ja ikkunatkin pesty. Pitkää päivää on tehty, koko ajan täysiä päiviä ja välillä vähän ylikin.  Viikkotunnit on ollut lähellä 40h joten tilistäkin tulee ihan mukava. Nyt on kiva tehdä hommia kun kaikki isot projektit on takana ja joka paikka on vasta peruspesty, vahattu tai siivottu perusteellisesti. Hiton rankkaa oli, mutta nyt sitten vain nautitaan helpoista hommista.

Loma lähestyy vauhdilla, juhannuksesta se alkaa ja olen 3 viikkoa pois. Pidän muutaman päivän omaa lomaa jotta saan olla tuon täydet 3 viikkoa. En tarvi edes tinkiä mistään kun nyt tulee niin pitkiä viikkoja niin saan vähän lomaa varten rahaakin jemmaan. Rankkaa se on ja koville ottaa, mutta nautiskelen sitten lomalla niistä muutamasta ylimääräisestä päivästä. Ja olisi aika ankeaa lopettaa loma keskellä viikkoa joten näin on parempi.

Lomalla pitäisi päättää mitä teen syksyllä. Kouluun tekisi mieli, en halua jäädä junnaamaan paikoilleen. Ajattelin, että kun tuo laikkari on jo suoritettu niin voisihan sitä suorittaa muutakin. Ohjaajan tutkinnosta pitäisi ottaa selvää ja kaipa sitä on muitakin. Alaa en edelleenkään aio vaihtaa. Ympäristönhuollossakin on kai jokin oma tutkintonsa nykyään, näin muistelen kuulleeni joten mahdollisuuksia lienee useampikin. Tykkäisin kouluttamisesta, ohjaajan tai kouluttajan työ ois mukavaa. Ei kuitenkaan niin, että siivoaminen jäisi kokonaan pois vaan että nämä kaksi asiaa voisi yhdistää. En nimittäin pystyisi istumaan koko päivää jatkuvasti jossakin toimistossa vaan välillä on päästävä liikkumaan. Ympäristö-asiatkin kiinnostaa, siis sitäkin mahdollisuutta pitäisi miettiä. Koulu varmaan auttaa näissä valinnoissa ja osaa kertoa kaikki mahdollisuudet.

Helteet jatkuu, tänään kai vain välipäivä, mutta hyvä kun sataa välillä. Nyt pitää muistaa juoda kunnolla ja pitää niitä taukoja. Olen ottanut pyyhkeen ja uikkarit mukaan autoon jos joku päivä kävisi töiden jälkeen heittämässä tuon talviturkin järveen. On niin kuumia päiviä tulossa, että uiminen voisi tehdä mukavaa. Katotaan sitten, värjöttelenkö vain rannalla uikkarit päällä vai uskaltaako sitä sinne kylmään veteen.

HYVÄT  JA  HUONOT PUOLET TÄHÄN MENNESSÄ

Hyvät asiat          

Palkka on aina oikein. En ole koskaan joutunut korjauttamaan palkkalaskelmaa. Jos jossain kohdin on mennyt yliaikaa, selvitys ajankäytöstä riittää ja jokainen minuutti on aina maksettu, myös aloituspäivien harhailut ja seikkailut. 

Työkaverit on pääosin ihan reiluja, he ovat opastaneet varsinkin alussa tosi hyvin ja asiallisesti. No, ainahan yksi poikkeus mahtuu joukkoon, mutta siitä ei kannata välittää.

Esimiehen saa puhelimella aina kiinni. Tosin eipä siitä ole juuri mitään hyötyä. 

Tykkään edelleen työstäni. Saan suunnitella päiväni miten haluan. Olen onnistunut pitämään paikat puhtaina ja asukkaat ovat olleet tyytyväisiä. Rappuihin on jäänyt muutama ylimääräinen kilo! Ja olen muistanut juoda vettä joka päivä tarpeeksi, hyvä minä:)  Nykyään jo huomaa jos on veden vajetta. Ensin alkaa jalkoja särkemään, sitten päätä ja sitten ei enää huvita mikään.

Huonot jutut

Esimies ei ole käynyt missään kohteessa kertaakaan.  Puhelimeen hän vastaa, mutta usein vastaus on joko "en tiiä" tai "täytyy kysyä". Hänellä ei ole mitään valtaa tai osaamista päättää yhtään mistään. Kun asiaa kysyy myöhemmin uudestaan niin vastaus on "ai nii mä unohdin". Se tressi nääs! Hänet on ilmiselvästi palkattu vain paikkaamaan saikkuja ja vastaamaan viikonloppuisin ja aamuisin sairastuneiden puheluihin. Kuitenkin esimiehellä on lain edessä vastuita, joiden olemassaolosta hänellä ei taida olla aavistustakaan. 

Johto ei kanna vastuuta omista mokistaan. Ovat siis aina oikeassa eikä sana "anteeksi" kuulu sanavarastoon. 

Aineiden käyttöturvallisuustiedotteet ja käyttöohjeet puuttuu kokonaan kohteista, siis koko kohdekansio. Olen hakenut ne itse omaan käyttöön. Myös pH on tuntematon käsite. Aineiden annostelu on ihan hepreaa, niiden mittaaminen ihan uusi juttu. 

TESsiä en ole nähnyt työpaikalla ollenkaan. Tosin koneeltahan sen saa kotonakin, mutta onko kaikilla kone kotona? Eikös sen pitäisi olla kaikkien saatavilla ja luettavissa ilman esimiesten valvontaa? 

Omaa  henkilökohtaista puhelinnumeroani on jaettu työnantajan toimesta. 

Esimies ei tiedä välineistä tarpeeksi. Välinevalikoima on sekalainen, joukossa paljon turhaa. Ergonomiasta ei ole tietoakaan. Varsia ei voi säätää joten kämmenet ja hartiat ovat kipeät alumiinivarren kokopäiväisestä käytöstä. Olen lyhyt, joten käsi nousee mopatessa reilusti yli olkapään. Lisäksi varsi on ohut, joten sormet ovat lujilla. 

Johdon käytös on huonoa. Ei sanota huomenta, hyvää viikonloppua eikä avata ovea jos on kädet täynnä  likaisia moppeja. Joudun koko ajan pitämään puoliani ja ammattitaitoni kyseenalaistettiin alussa. Nyt tilanne onkin muuttunut ihan päinvastaiseksi.  Jopa niin paljon, että en aio enää opettaa esimiehelleni siivouksesta yhtään mitään. Jos ei itse älyä lähteä opiskelemaan niin vaihtakoon alaa.

Loppujen lopuksi jokaisessa työpaikassa on hyvät ja huonot puolensa. Tilanne ei välttämättä parane vaihtamalla työnantajaa. Tällä hetkellä oman ammattitaidon kehittäminen ei kuitenkaan onnistu kun töissä ei saa päivitettyä tietoa. Muuten saan kyllä touhuta mitä haluan, johto kun ei uskalla enää kysellä tekemisistäni kun eivät itse ymmärrä siivoamisesta juurikaan mitään. 

VAHAUSTA

Maanantaina tein kosteapyyhinnän rappuihin ja keskiviikkona pääsin vihdoin vahaamaan raput.  Onneksi on aina kaveri mukana joka menee edellä ja moppaa ja itse tulen perässä vahan kanssa.

Laitoin rappukäytävien oviin jo useita päiviä aiemmin tiedotteet vahauksista. Meillä vahaus hoidetaan normaalina työaikana, jossain vahaukset tehdään yöllä.  Kun hyvissä ajoissa ilmoittaa niin hyvin onnistuu päivälläkin. Ja vahaus tehdään aina keskipäivällä, jolloin postinkantaja on jo käynyt ja koululaiset vielä koulussa. Vaha kuivuu nopeasti ja jokainen asukas on ajoittanut menonsa niin, ettei tarvitse ihan märkään vahaan kävellä. Ja postikin oli huomioinut vahauksen niin, että oli jakanut vahattavat talot heti aamusta, aika hienosti tehty.

Niinpä kaverini siis meni edellä ja minä perässä. Vahattavia tasanteita on 6 per rappu. Ylimmät 4 tasannetta menee kerta vahauksella, mutta alimmaiset 2 tarvitsee 2 kerrosta.  Niinpä ne alimmaiset pyyhitään ensin ja laitan niihin heti vahan. Sitten ylös ja vahaten alas jolloin nuo alimmaiset tulee vahattua uudelleen. Ensimmäinen vahakerros ehtii kuivua kunnolla ja edellä menevä moppaa kuivalla niistä tarvittaessa hiekat uudelleen. Vaha kuivuu tosi nopeasti kun laittaa tarpeeksi ohuen kerroksen. Muutenkin niistä vaha on kulunut niin tarkkaan pois, että lattia  imaisee osan vahasta sisäänsä ja se on melkein saman tien kuiva. Näin ei tarvitse odotella turhaan eikä juosta toisesta rapusta takaisin toisen vahakerroksen takia. Pesijä menee edellä ja tasanteet ovat kuivia siinä vaiheessa kun itse pääsen edellisestä pois. Homma toimii ja on nopeaa.

Perjantaina sitten moppasinkin tosi nihkeällä ja pelkällä vedellä. Vasta ensi viikon perjantaina laitan laimean aineen jolla moppaan, siihen asti vain vettä. Vahan kovettuminen vie viikon ja jos heti alkaa moppaamaan aineen kanssa, osa vahasta lähtee jo ensimmäisen viikon aikana pois.

Kyllä nyt kelpaa taas siivota. Moppi luistaa ihan erilailla ja hiekkakin liikkuu liukkaalla pinnalla. Puhdasta tulee, ja kun se suolavesikin on jo laitettu niin sitä hiekkaakaan ei enää juurikaan tule. Vielä pitää tehdä ne muiden tilojen kevätsiivoukset loppuun ja vuoden helpoin aika voi alkaa.

Ja sitähän ei sitten kerrottu pomolle, eiks niin :)

PALKKA  JA PÄIVÄRAHA

Paljon puhutaan siivoojien pienestä palkasta ja huonosta toimeentulosta, eikä aiheetta. Onneksemme on nyt edes tuo ansiokehitysohjelma jolla pikkuhiljaa palkkojamme on alettu hilaamaan ylös päin. Paljon on vielä tehtävää, mutta tärkeintä on, että asiaan on kiinnitetty jo huomiota ja jotain jo saatu aikaiseksikin. Muistan ajan jolloin tuntipalkka oli vähän yli 7€, tuntuu aika mahdottoman pieneltä.

Mulla on hyvä tilanne tällä hetkellä. Olen jossain vaiheessa ottanut 3kk karenssin kun loppui jaksaminen, oli niin rankka homma. Terveisiä vaan "Siivoojan arjelle"!  Otin osa-aika työn ja karenssin jälkeen hain päivärahaa ja sainkin sitä palkan lisäksi. Olin aika tyytyväinen ensimmäisen sovitellun päivärahan saatuani. Olin siis edelleen työkkärin kirjoilla, edellytys päivärahan saamiselle, hain kokoaika työtä ja heidän neuvostaan hain tuota päivärahaakin. Kokoaikapaikkaa ei ollut tarjolla kertaakaan, siis 7,5h / päivä. Vaihdoin omatoimisesti paikkaan jossa tuntiliksa oli himpun verran isompi ja muutama tunti viikossa enemmän. Selvitys työkkäriin ja päiväraha laskettiin uuden ansion mukaan. 

Tälläkin hetkellä saan tuon ansiosidonnaisen päivärahan palkan lisäksi, mutta enää muutamalta tunnilta viikossa.  Maksimi-aika on 500 päivää jolta sitä saa.  Nykyisin tunnit ovat jo lähes täysiä, mutta silti tuo pienikin summa näillä palkoilla on tarpeen. Jossakin vaiheessa  tilanne tulee olemaan se, että teen kokopäivätyötä ja elän vain palkallani, puuttuu vain muutama viikkotunti. Elämä helpottuu, kun ei tarvitse täytellä lomakkeita ja lähetellä kopioita, tällä hetkellä se on vielä tehtävä. Myös päivärahalaskuri nollautuu ajan kuluessa, (siis kun tekee kokoaikatyötä) ja sitä voi hakea taas myöhemmin uudestaan. 

Moni pelkää ilmoittautua työkkäriin, mutta ihan turhaan. Itse olen aina saanut hyvää palvelua ja työnhakuni on oikeasti aina tähdännyt tuhon kokoaikaiseen paikkaan. Firmat vaan eivät tykkää siitä, että tekisi toisellekin työnantajalle samanaikaisesti siivoushommia jolloin siis tekisi koko-aikatyötä, olisi vain kaksi eri työnantajaa. Siispä kitkuttelemme vähillä tunneilla ja pienillä palkoilla.

Ensi vuonna tilanne kai muuttuu aika radikaalisti. Työnhakijalle tulee isompi työssäkäyntialue ja työmatkoihinkin saa kulua jo 1,5h yhteen suuntaan julkisilla kulkuneuvoilla. Siis 3,0h per päivä. Hirveän paljon, kun ajattelee miten pieniä tuntimääriä siivoojat päivässä tekee töitä! Tällä hetkellä tuo alue on 80km, siis alue on rajattu kilometreinä eikä ajalla, niin kuin ensi vuonna tulee olemaan. Joten ans`kattoo kuinkas meidän käy!

 IHANAA,  SUOLAVETTÄ

Mulla on yksi kolmikerroksinen, hissitön iso yhtiö jonka pihassa ei ole asfalttia vaan kivituhkaa. Arvaatte kai kuinka mahdottoman paljon sitä hienoa hiekkaa kulkeutuu kenkien mukana rappuun. Rappurallissa on harja johon voisi putsata kengät sisälle mennessä, mutta eipä sitä juurikaan käytetä. Niinpä moppauksen jälkeenkin tuo hiekka jää askelmille eikä suostu mopin kanssa liikahtamaankaan. Kun katsoo askelman sivusta niin huomaa kuinka paljon sitä jää. Jalan alla sitä ei niin huomaa, mutta tarkkaan katsomalla näkee. Eipä siitä siis asukkaille taida haittaa olla, ovat jo tottuneet siihen, mutta mopatessa sitä kulkeutuu väkisinkin askelmien nurkkiin. Suurimman osan saa mopilla pois, mutta nurkkiin sitä jää, ainakin näin aloittelijalta.

Piha kastellaan joka kevät suolavedellä ja se päivä oli eilen. Suola sitoo ja tiivistää hiekan pinnan kovaksi eli sitä ei enää tartu kenkiin juuri ollenkaan. Niinpä eilen sitten tein suursiivouksen askelmille, edellisen tein alkuvuonna. Lakaisin lattiaharjalla jokaisen askelman nurkan tasanteelle asti, hiekka rikkalapioon, tasanteen moppaus ja seuraavat askelmat.  Ei uskoisi, mutta jokaisesta rappukäytävästä tuli puoli rikkalapiollista hiekkaa. Lumisena talvena tulee varmaan huomattavasti vähemmän. Nyt kun tuo urakka on tehty, pääsen ensi viikolla ( säävaraus ) vahaamaan niitä. Joko kaverin kanssa kaikki kerralla tai sitten yksin sitä mukaa kun intoa riittää.  Niissä taloissa vahataan vain tasanteet, ei siis askelmia. Vahakin kestää paremmin kun hiekka ei ole sitä kuluttamassa.

Loppukesän saankin sitten rallatella tuossa yhtiössä. Talossa asuu pääasiassa eläkeläisiä jotka muuttavat kesäksi mökeilleen. Vain muutama lapsiperhe ja yksin asuva jää kotiin.  Niinpä seuraavaksi siivoan muut tilat vähän kerrallaan kesäkuntoon ja sitten alkaa tuo helppo aika. Tätä en tietysti mainitse pomolle, aion tehdä täydet tunnit talossa vaikka pitämällä pidempiä taukoja. Pomoa ei vieläkään ole kiinnostanut siivoukseni sitä vertaa, että olisi edes sen ensimmäisen kerran käynyt kun olen itse paikalla.  Niinpä päätin, että minäkään en infoa häntä muuttuneista tilanteista. Siivoan mitä siivoan ja lopun aikaa istun - vaikka rapulla sitä banaania syöden.

                                                                                                                                                                              

TORSTAIN  EI-TOIVOTUT

Loppuihan se tämäkin päivä. Viidestä saunasta 3 hinkkasin oikein kunnolla, 2 tein hyvin, mutta en niin perusteellisesti. Eilen tein toiset 5. Hassu viikko tämäkin, ti ja pe rappuja, ke ja to saunoja, vinttejä ja pyöriksiä. Ensi viikolla torstai on vappu joten olen tehnyt kaikki saunat tällä ja viime viikolla vähän perusteellisemmin. Ensi viikolla teen ne kevyemmin kun varsinainen saunanpesupäivä jää pois ja saunat pitää siivota sitä mukaa kun joutaa. Kyllä joskus niin ottaa päähän koko saunojen hinkkaus, on se niin rasittavaa.

Pääsin jo ennen puolta päivää pois, aloitin aamulla kuuden jälkeen,  ja tarkoitus oli aloittaa kotona ikkunoiden pesu. En ole juuri koskaan saanut niitä tehtyä kaikkia kerralla ja niiden pesun aloittaminenkin on aina työtä ja tuskaa. Töistä lähtiessä päätin vakaasti, että nyt en lorvaile vaan nopea ruokailu, kuppi kahvia, kurkistus blogiin ja hommiin.

Tuota noin, huomasittekos kuinka kävi?!  Blogi saikin uuden ulkomuodon kun jumituin kahvikuppi kädessä sitä lukemaan. Jotenkin kyllästyin sen ulkonäköön ja nyt sitä on sitten vähän muokattu.

Miten kävi ikkunoiden? Aloitus hieman venyi kun sitä inspiraatiota ei meinannut tulla. Eilen ruokaostosten lomassa paikallisesta marketista löydettyjä uusia kenkiäkin piti kokeilla. Mutta aloitettava oli joten verkkarit jalkaan, t-paita päälle, välineet valmiiksi ja hommiin - uudet korkkarit jalassa :)                                                                                                                                                                                                                                                         

MIKSI  RAPPUSIIVOUS

Mikä johti tämän hetkiseen tilanteeseen, siitä vähän taustoja.

Olen aloittanut urani kokeilemalla hotellisiivousta. Ihan ok, mutta olin hidas. Aamu aloitettiin ravintolan siivouksella ja siitä jatkettiin huoneita siivoamaan sitä mukaan kun niitä vapautui. Esimies, sielläkin, oli hyvin nopea, näytti kerran yhden huoneen siivouksen ja siitä sitten piti opetella loput itse. Myös viikonloput oli töitä. Näkyihän se palkassa, ne viikonloput ja työkin oli pääasiassa ihan siistien huoneiden siivousta, mutta ei oikein tuntunut omalta jutulta.

Vaihdoin kotisiivoukseen, ajattelin, että päivätyö, ei viikonloppuja, hyvä. Palkka vähän pieneni ja työporukka oli ihan hyvä. En viihtynyt, se on jotenkin niin henkilökohtaista ja pikkutarkkaa joissakin kodeissa. Niinhän sen kai kuuluukin olla, mutta minusta ei ollut sen tekijäksi. 

Seuraavassa paikassa tein perinteistä siivousta ja siitä tykkäsin. Esimies oli kouluttautunut teknikoksi asti, johtoporras oli ammattitaitoista ja työilmapiiri oli hyvä. Opastusta sai ekasta päivästä asti, esimies oli mukana niin kauan kun tarvitsin ja sen jälkeenkin sai kysellä puhelimitse niin paljon kun tarvitsi. Kun asiat alkoivat sujumaan niin omiakin ideoita sai toteuttaa ja lopuksi oltiinkin jo tilanteessa, jossa vain ilmoitin omista suunnitelmista ja niiden toteutuksista. Kehityskeskusteluista huolehdittiin ja aineet, välineet ja menetelmät olivat aina ajantasaisia. Tessiä ja työelämää sääteleviä lakeja noudatettiin ihan kirjaimellisesti.  Samassa paikassa suoritin laikkarin tutkinnon ja sain tukea ja aikaa hoitaa homman hyvin kotiin. Työajat vain olivat pääasiassa myöhäistä iltaa ja vei liikaa aikaa perheeltä.  Lisäksi tein tarvittaessa aamuisin tuurauksia kun porukkaa sairastui.

Rappuihin houkutteli tuttu, joka oli jo puhunut paikan puolestani. Nyt siis työ on ok, päivätyö, ei myöhäisiä iltoja ja palkkakin on ok vaikka illat jäi pois. Saan itse suunnitella osittain työni ja päivät kuluu nopsaan. Menen töihin kun herään, en voi myöhästyä koska aloitusaikaa ei ole määritelty. Jos vain saisi tuon edellisen paikan ammattitaitoisen johdon siirrettyä tähän työhön niin ihan kaikki olisi kohdallaan.

Jokaisesta paikasta olen itse irtisanoutunut. Alussa olin tosi hidas, tein sitten mitä hyvänsä, tunnollinen kun olen. Nyt on jo oppinut suunnittelemaan hommat niin, ettei enää nysvää pikkutarkasti joka kerta kaikkea. Nopeutta on siis tullut, samoin kai tuo siivoussilmä on ajan kanssa kehittynyt.

Fyysisesti työ on edelleen rankkaa, mutta sitähän se on, siivoaa sitten mitä hyvänsä.  Tätä kai sitten teen niin kauan kunnes kaadun, sanko ja moppi kourassa.

MULLA ON JALAT

... ja sen tuntee. Niitä särkee ihan vietävästi. Ja lonkkia.

Takana hiton kiire viikko. Joka päivä 6.5 - 7,5 tuntia, jaloilla. Normaalisti teen päivässä himpun verran alle 6 tuntia, silloinhan saa vain yhden 12 min tauon :) Tällä viikolla kaikki piti saada valmiiksi neljässä päivässä viiden sijaan. Ja niitä lyhyitä viikkoja on vielä kaksi tulossa. Jalka-parat:(

Laskin kerran, että kuljen tuhansia portaita viikon aikana, siis yli 5000. Reilu viidennes menee sekä ylös- että alaspäin näissä kolmikerroksisissa hissittömissä taloissa. Paino on tippunut aloituksesta yli 7 kiloa, painan nyt reilusti alle 60 kg. Ylipaino siis lähti kaikki ja vähän enemmänkin. Peiliin katsoessa näyttää hyvälle, mutta muuten olo on surkea. Vaihdan kenkiä ainakin kerran päivässä ja lisäksi saunanpesuissa on eri jalkineet. Saappaita en voi pitää, niissä jalat rasittuu vielä enemmän kun ne on painavat. Eilen saunassa, siis omassa illalla, oikein jäin miettimään asiaa. Ajatelkaa, tee 5 kertaa viikossa usean tunnin lenkin. Mihinkähän urheilusuoritukseen sitä voisi verrata, en keksi. Vuorikiipeilyyn? Palautumispäivää ei välissä ole vaan on odotettava viikonloppua. Lauantain parantelen koipi-parkojani ja vasta sunnuntai-iltana ne tuntuu sääriltä. Kunnes koittaa se maanantai ja sama alkaa alusta.

Istun päivässä pari minuuttia kun ajan auton tontilta toiselle, no ehkä 3-4 minuuttia ja sen lisäksi lakisääteisen tauon. Tiedätte miten pieniä siivouskomerot on eikä niissä ole tuoleja näkynyt. Istun aina yhden talon sisäportailla ( ja pomppaan ylös jos joku tulee ) tai saunan pukuhuoneen penkillä. Siinä sitten nökötän banaani kädessä kuin pieni apina ja mietin mihin hittoon sitä on ryhtynytkään!

LUETUIMMAT TEKSTIT

En olisi blogia aloittaessa uskonut, että näin paljon samat asiat meitä siivoojia koskettaa. Yksin työskennellessä luulee joskus, että on yksin ongelmiensa kanssa. Useimmilla taitaa mättää samassa asiassa eli ohjauksen ja perehdytyksen puute ja esimiehen ammattitaidottomuus. Kumpikin seikka johtaa siihen, että tukea omaan työhön ei saa.

Näitä siis on luettu eniten: Työssä jaksaminen, aineiden annostelu ja aikavarkaat, tässä järjestyksessä.

Mistä tämä kertoo? Siitä, että tosiaan se perehdytys ja ohjaus puuttuu. Kun ei tiedä mitä pitää tehdä ja miten, niin se johtaa tuohon väsymiseen. Ja miksi tuo perehdytys puuttuu? Siksi, että esimiehet ovat joko niitä entisiä siivoojia joita ei ole perehdytetty ja jotka esimiehinä eivät siis osaa perehdyttää koska heitäkään ei ole ohjattu eikä perehdytetty. Tai sitten ylennys siivoojasta esimieheksi on noussut "hattuun" ja hän kohtelee siivoojaa just samalla lailla kun häntä itseäänkin on kohdeltu. Tai sitten heillä ei ole minkäänlaista siivousalan koulutusta eikä kokemusta eivätkä uskalla naamaansa näyttää kohteissa ollenkaan. Kas, kun silloin siivooja on pätevämpi ja sehän ei käy!

Kun esimieheltä puuttuu siivousalankoulutus pitää hänen ja siivoojan välissä olla koulutettu ohjaaja. Silloin esimies hoitaa esimiestyön, ohjaaja siivouksen sujuvuuden ja siivooja tekee suorittavan työn. Siivooja on kuitenkin sen oman kohteensa asiantuntija, toki ohjaajan täytyy osata sen siivous.

Työssä jaksamiseen auttaa työn hallitseminen. Olisi hyvä jos siivooja saisi joskus ohjaajan pariksi tunniksi kaveriksi siivoamaan. Silloin voi tehdä jotain tarkempaa siivousta kun tekijöitä onkin kaksi, käydä tarvittaessa työohjeita läpi (jos sellaiset löytyy) tai vain muuten helpottaa sen siivoojan päivää. Kysyttävää ja keskusteltavaa on aina ja ohjaajan kanssa voisi etsiä niitä aikavarkaitakin. Ohjaajan tunnithan menee ohjaukseen ja siivoojan kohteen siivoustunteihin, näin ohjaajan tekemät tunnit eivät rasita kohteen tunteja. Ei siis tarkoita sitä, että ohjaajan tekemät tunnit vähennettäisi kohteen eli siivoojan tunneista!!!

Palaveri kerran kuussa muiden siivoojien kanssa olisi yksi helppo keino. Silloin voisimme vaihtaa kokemuksia, kysellä miten muut toimii ja muutenkin vaihtaa kuulumisia. Häviäisi se yksinäisyyden tunne. Joskus pieni tietoisku talon asioista, vähän yhteistä ohjausta tai muu koulutus menisi siinä samalla. Näin voisimme kehittää ammattitaitoamme. Pääasia on, että tapaamiset olisi säännöllisiä, eivät venyttäisi siivoojan päivää kohtuuttomasti, kaikki olisivat halukkaita tähän järjestelyyn ja myös siivoojat saisivat päättää mahdollisten koulutusten sisällöstä. Ja kouluttajaksi tietysti osaava henkilö, ei se ammattitaidoton esimies. Eikä niin, että pöydälle jätetään ohjeita ja artikkeleita luettaviksi (tämä kertoo siitä, että esimies ei todellakaan ymmärrä niistä yhtään mitään).  Kyllä nekin pitää käydä yhdessä läpi ja jatkossakin seurata, että asia on ymmärretty ja se osataan viedä työhön oikein.

Ja vielä yksi juttu. Ohjaajan, kouluttajan yms puhelin äänettömälle siksi aikaa kun hän asioi siivoojan kanssa. Kukaan ei ole niin tärkeä henkilö, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa. On niin kurjaa kun puhelin keskeyttää koko ajan ja ohjaajan/esimiehen huomio on ihan muualla kun siinä hetkessä. Silloin olisi parempi  jättää kokonaan tulematta.

Tämän lauseen olen kopioinut yhden siivottavan toimiston seinältä, on ehkä tuttu muillekin. Sopii niin hyvin loppukaneetiksi tähän juttuun!

Kun taitamaton laittaa osaamattoman tekemään tarpeettoman, tuntuu siltä, että turha työ menee hukkaan.

Taidatkos sen paremmin sanoa :)