lauantai 4. tammikuuta 2014


Toinen työpäivä

Seuraavana aamuna pyykkiä viedessäni kyselin päivän aikana esiin tulleita kysymyksiä. Käyttöohjeet aineisiin löytyi pyykkituvalta, kohteisiin niitä ei viedä laisinkaan. "Jos tarvii ni ne voi lukea täällä" kertoo esimies joten asia selvä. Eli jos unohdat lukemasi niin voithan aina lukea seuraavana päivänä uudelleen. Perehdytys tilauksiin, pyykkiin, tuntilistaan ja kaikkeen muuhun mahdolliseen tehdään myös heti aamulla, siis kaikki samaan pötköön. Myös pesukoneiden käyttöohjeet ja muu käytäntö. Pää pyörällä lähden omaan kohteeseeni. Pitää yrittää seurata miten muut toimivat ja peesata. Jatkossa saankin kiittää työkavereita useasti avusta, kaikkea kun ei konkarikaan uudessa paikassa heti muista. Esimieheltä kysyttäessä vastaus " mähän sanoin silloin alussa" ei innosta kysymään uudelleen. Kun myöhemmin kysyn jotain ja kerron, ettei asiasta ole mitään mainittu, niin vastaus on "ai unohdinks mä, teitä on niin monta ettei kaikille muista sanoo".  Teen tarviketilauksen, otan uudet puhtaat mopit ja lähden aloittamaan uutta päivää.
Onkin jo helpompaa kun jo vähän tietää mitä pitää tehdä, tai ainakin luulin niin. Vastaan tulee ovi jossa on hälylaite. Vaan se koodi? "Kokeile 1234 tai 0000, on kuitenkin jompi kumpi niistä." kertoo esimies.  Kysyn kuitenkin asiakkaalta ja saan oikean koodin joka ei ole kumpikaan edellä mainituista. Asiakaskin ihmetteli kuinka joudun asiaa heiltä kysymään. Otin syyn niskoilleni jotta en nolaisi työnantajaa. Mitähän olisivat ajatelleet jos olisin kokeillut ja pillit olisi alkaneet soimaan ja väijy olisi tullut paikalle ja lähettänyt laskun? 

 Kuulen myös, että saan porraskohteita toimistojen siivouksen jatkoksi ja aloitan seuraavalla viikolla niissä. Hyvä sinänsä, saan lisää tunteja. Kyselen jo valmiiksi sitä opastusta, ei kuulemma taaskaan tarvitse, osaan kyllä. Tulen siihen tulokseen, että esimies ei osaa itse ja saan pärjätä omin neuvoin. Konkarina tiedän pärjääväni, mutta taaskin kauhistelen kuinka kokemattomampi viettää unettomia öitä miettien tulevaa. Miten tämä meidän ala voikin olla näin raaka?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti