HUONEEN  SIIVOUS

Itse asiassa hyvin yksinkertainen juttu - silloin kun se on yksinkertainen.

Yksi asukas joka ei ole käynyt suihkussa, ei ole jättänyt roskia ja eikä syönyt sängyssä sipsejä. Yhdet lakanat vaihtoon, kylppäri puhtaaksi, yksi pieni pyyhe, on sentään naama ja hampaat pesty. Lattialta karkkipaperi talteen, tarvikkeiden tarkistus, pölyt, imurilla vähän keskilattialta, viimeinen tsekkaus, ovi kiinni ja valmis.

Mutta auta armias, sitten kun se ei menekään putkeen.

Jessus. Ensin tietysti on lisävuode joka jo teettää omat kiemuransa. Tai vaikka vauvan sänky joka ei halua mennä kasaan, ei sitten millään. No, saat sen vihdoin tottelemaan, koko hökötyksen ulos ja paikoilleen odottamaan seuraavaa. Sitten parisängyt. Lakanat pois ja uudet tilalle. Mutta tietysti toinen pussilakana on epäkurantti ja huomaat sen vasta kun olet jo viikannut peiton paikoilleen. Ei kun aloita alusta. Huh, huh. Tämä jo piisaisi, mutta tietysti vaunusta on loppuneet joko kynät tai joku muu asiakastarvike ja ei kun hakemaan. Laseissa on tippajälkiä, pyyhi sitten ne. Kylppärissä on leikitty saippualla, tietysti lastensängyn asukki ja vaahto sen kun kasvaa kun yrität sitä hätäpäissäsi saada suihkun kanssa pois. Älyät sen jo itsekin siinä vaiheessa kun vaahtovuori vain kasvaa, että menetelmä oli tietty väärä. Ensin se saippua kuiviltaan mahdollisimman vähiin ja vasta sitten sitä vettä. Vielä löytyy jäljet pytystä, kuivuneet sellaiset ja kuumaa vettä käsisuihkulla äkkiä jotta tahrat saadaan pois. Vaan nepä onkin olleet siellä eilisestä joten aikaa kuluu. Vielä kuivunut hammastahna lavuaarista, jokohan tämä piisaisi, vaan ei. Toisesta kylpypyyhkeestäkin löytyy joku läntti, sekin vielä vaihtoon, totta kai. Loppu sentään menee niin kuin pitääkin. Vihdoin kaikki on paikoillaan, imuri käyntiin ja vähän moppausta, valmis.

Jo siinä vaiheessa kun näkee sen lisävuoteen / vauvan sängyn tietää, että huone teettää työtä ja paljon. Ei siinä mitään, mutta mistä ihmeestä johtuu se, että näissä työläimmissä huoneissa sitten tapahtuu kaikki vastoinkäymiset. Onkohan siihen joku selitys? Tai joku vastoinkäymisten laki?  Samaa työtähän se on ja toki perheet matkustaa yhdessä, ei siinä mitään. Samaa siivousta yhtä kaikki, mutta miten nuo vastoinkäymiset sitten osuukin juuri näiden huoneiden kohdalle. Vai tuntuuko ne vain työläimmiltä kun sitä tehtävää on paljon muutenkin. Onneksi noita helppoja huoneita on aina välissä, muuten aikataulu mättäisi pahasti.

Joskus miettii miten nämä kädet oikein riittää kun ulos kantaa yht'aikaa neljätkin lakanat, roskikset ja nipun lehtiä. Pulloja ja muutakin joutuu vielä hakemaan erikseen. Onneksi tuo lika on yleensä ihan irtoroskaa ja helposti pois saatavaa, hiukset taitavat olla niitä kaikkein hankalampia. Niitä kun ei saa jäädä yhtäkään mihinkään.

Olen ollut tyytyväinen työhön. Unohduksia näin alussa sattuu, koko ajan kuitenkin vähemmän, omavalvonta toimii.  Vähän on tullut sanomista vauhdista, teen kuulema liian tunnollisesti. Joten jahka osaan suhteuttaa työn jäljen siihen, että esimerkiksi kylppärit voi tehdä kevyemminkin. Ne kuitenkin pestään tosi kunnolla joka maanantai jotta niistä selviää viikolla sitten helpommalla. Joten liiallinen hinkutus pois. Vaarana voikin sitten olla se toinen ääripää, alkaa tekemään ihan liian kevyesti, sekään ei tietenkään ole hyvä. Eiköhän sitä ajan myötä opi löytämään sen kultaisen keskitien.