HALUU  AURINKOON

Nyt en enää kestä, taas tulee talvi ja pakkanen. Pimeässä lähdet töihin ja pimeässä tulet takas kotiin. Oon jo muutaman vuoden haaveillut muutosta aurinkoon ja pikkuhiljaa se ajatus vaan vahvistuu. Sen verran oon reissaillut että tiedän eron talvessa ja talvessa.

Nyt olenkin koko illan etsinyt suomalaisia bloggaajia jotka ovat ulkomailla. Vitsi, että oon kade. Miettikää nyt, aurinko paistaa jo aamusta, ei tarvi vetää talvitakkia niskaan ja pipoa korville ja tarpoa aamulla pimeessä pysäkille lumipyryssä. Voisin ihan hyvin tehdä talven hommia etelässä jossakin hotellissa ja tulla tänne kesäksi. Samaa siivousta yhtä kaikki.  Lapsetkin on jo isoja ja muuttaneet kotoa pois, lastenlapsetkin on jo kouluikäisiä joten mikään ei pidättele meitä täällä. Joo, luitte oikein, olen jo mummo ja ihan ylpeä siitä :) Mutta huomio, kuitenkin nuori sellainen. Eikös ne kaikki muutkin ole ikinuoria, nuo mummot.

Kotona oon jo ihan tietoisesti parina vuonna nurkkia siivotessa heittänyt kaikkea turhaa pois. Aarteita tietty jää joita ei voi koskaan heittää pois. Jokainen tietää kuinka paljon vuosien varrella roinaa nurkkiin kerääntyy. Pitäisi muuttaa tarpeeksi usein niin tavaramääräkin pienisi.

Eli siis töitä saa tarjota, ihan minne päin maailmaa ikinä. Kaipa sinne aurinkorannikolle suurin osa suomalaisista suuntaa ja jos tämä unelma toteutuu niin sieltä minäkin todennäköisesti tulen itseni löytämään.

Päätös on siis tehty, tulevaisuudessa talveksi etelään.