Laiskottaa

Taas tulossa maanantai-aamu ja ei mitään kiinnostusta koko työhön. Ainoa lohtu on, että tästä maasta löytyy kymmeniä rappusiivoojia jotka ajattelee samalla lailla. Motivaatio on ihan hukassa. Kello torkuttaa niin monta kertaa, että viimein hätkähdän siihen, että olen nukkunut pommiin. Mies huokailee ja kääntää kylkeä omalla puolellaan ja ajattelee, että eikö se nyt hemmetti soikoon saa sitä ahteriaan liikkeelle. Eipä silti, töistä ei oikeastaan voi myöhästyä kun ei ole tarkkaa aloitusaikaa. Mutta on niin paljon kivempaa päästä ajoissa kotiin ja ottaa vaikka päikkärit ennen kuin muu perhe tulee kotiin joten pääsen kuitenkin ajoissa lähtemään.

Maanantai mennään moppi korkealla ja teen vain ihan pakolliset. Huijaan itseäni ajattelemalla, että onhan tämä viikko vasta alkanut, koko viikko aikaa. Ha-haa! Viimeistään torstaina olen pulassa kun ei sitä inspiraatiota ole iskenyt. Siis koko homma menee pakkopullan puolelle. Työt tulee tehtyä, mutta voi hitto, ihan väkisin joutuu vääntämään. Perjantaina olen ihan puhki kun olen kahdessa päivässä tehnyt suurinpiirtein koko viikon hommat.

Mitä tästä opin? En sitten yhtään mitään. Sama laiskotus on iskenyt niin monena maanantaina sen jälkeen, mutta sen verran viisastuin  etten enää ole jättänyt ihan kaikkia loppuviikkoon.