Tiistai

Ensin toimistot ja sitten saunojen kimppuun. Voi pojat, joulu on tulossa jossain vaiheessa, mutta pesuhuoneissa on siihen varauduttu jo hyvissä ajoin, on nimittäin ihan mukavasti punaista. Ei ole tainnut edeltäjät paljon harjaan koskea. Edellinen siivooja oli kai ollut ihan ok, mutta sijaiselta on napsaistu ajasta liikaa pois, oli nimittäin niin paljon jäänyt tekemättä. Useamman kerran. Siinä sitten tehtiin tuplasti töitä ja sainkin paikat jo kohtalaiseen kuntoon. Vähän tästä oli EM minua varoittanutkin, joten ei tullut ihan puun takaa. Ja siksi sitä lisäaikaakin oli luvattu. Pyöriksiä ja häkkivarastoja vain vilahtelee ohi kun saunojen jälkeen laitan suuremman vaihteen päälle. Hiki on, mutta tulee siistiä. Illalla on mukava helliä kipeitä lihaksia oman saunan lämmössä. 

Toinen viikko

Maanantai

Eka päivä rappusiivousta, en ole sitä ennen tehnytkään. Tuskin on vaikeaa, ensin kuitenkin taas välineet ja komerot siisteiksi. Tarvikkeita puuttuu ja hyllyllä on samat mystiset ainepullot, joiden sisällöstä ei ole varmuutta. Aikaakin on taas pilvin pimein ekoiksi päiviksi joten otan rennosti.  Samat saippuaiset raput ja lattiat on vastassa, ihan kuin toimistoissa. Maanantaipäivä, joten koluan pelkkiä rappuja. Samalla availen kuitenkin kaikkia ovia hahmottaakseni mitä taloista löytyy.

Saunoja on muutama siivottavana tiistaina, joten katson valmiiksi seuraavan päivän tavarat. Samalla kun vien likaiset taas pyykkituvalle, voin jättää puutelistan.  EM:tä ei näy eikä kuulu koko päivänä, varmaan on jo kotona kun itse lopettelen.  Muutamaan asiaan olisin tarvinnut tarkistusta ja opastusta, mutta joutaahan tuon kai myöhemminkin. Huoltomiehen tapaan jo ekana päivänä ja hän lupaa kertoa jos jotain menee siivouksessa hassusti. Asukkaat kyselevät kauanko aion olla, edelliset oli lopettaneet suht nopeasti. Jokin siis mättää ja pahasti ja luultavasti saan sen aika pian selville. En vain tiedä haluanko edes tietää...

Ensimmäinen viikko yhteenveto

Olen yksin kolunnut joka nurkan ja tuskaillut kuinka kauan menee ennen kuin paikat ovat kunnossa. Edellistä siivoojaakaan, joka oli ollut sijainen, ei oltu varmasti opastettu mitenkään ja minä tarkkana hinkkaan kaiken puhtaaksi. Teen ajatuksissani työsuunnitelman viikolle, jotta joka paikka tulisi siivottua kerran viikon aikana. Jatkossa voin muuttaa taajuuksia kunhan ensin näen kuinka usein mikäkin huone kaipaa moppia ja liinaa. Pesen lattioita koko viikon pelkällä vedellä ja alkaahan se pinta kirkastumaan. Lasipinnat on hirveän likaiset, täynnä liinan jälkiä. Pesen ne kaikki kunnolla ja saan asiakkaalta kiitosta. Asiakaskin alkaa pikkuhiljaa luottamaan ja lupaan, että en ihan heti ole lähdössä pois.

Tuntilistan palautan palkkaa varten toimistolle. Palkasta puhuttaessa esimies väitti, että kaikki saavat nykyään koulutuslisän ja että siirtymäajan palkka on 85% tuntipalkasta. Olin niin hämmästynyt, että en osannut sanoa mitään. Siis miltä vuosisadalta tämä ihminen tähän on tipahtanut?! Siirtymäajan palkkahan on poistunut jo aikaa sitten eikä kyllä käy, että minä opiskelen ja kaikilla nousee palkka!!! TESsiä ei työpaikalla ole näkynyt, eivät kuulemma ehdi sitä hakea?! 12 minuutin tauko sisältää siirtymäajan seuraavaan kohteeseen???  TES:n luin kotikoneelta, siis omalla ajalla, taukoon varaan ajan työajasta ja siirtymäaikaa ei tule.

Luulen kuitenkin, että omalla työpaikallani moni asia on paremmin kuin monessa muussa paikassa. Kuitenkin ollaan kaukana siitä ihanne tilanteesta, jolloin asiat tapahtuisi niin kuin pitäisi. Silloin perehdytyskin olisi kohdallaan. Esimies ei käynyt kertaakaan kohteessa ekan viikon aikana.

Toinen työpäivä

Seuraavana aamuna pyykkiä viedessäni kyselin päivän aikana esiin tulleita kysymyksiä. Käyttöohjeet aineisiin löytyi pyykkituvalta, kohteisiin niitä ei viedä laisinkaan. "Jos tarvii ni ne voi lukea täällä" kertoo esimies joten asia selvä. Eli jos unohdat lukemasi niin voithan aina lukea seuraavana päivänä uudelleen. Perehdytys tilauksiin, pyykkiin, tuntilistaan ja kaikkeen muuhun mahdolliseen tehdään myös heti aamulla, siis kaikki samaan pötköön. Myös pesukoneiden käyttöohjeet ja muu käytäntö. Pää pyörällä lähden omaan kohteeseeni. Pitää yrittää seurata miten muut toimivat ja peesata. Jatkossa saankin kiittää työkavereita useasti avusta, kaikkea kun ei konkarikaan uudessa paikassa heti muista. Esimieheltä kysyttäessä vastaus " mähän sanoin silloin alussa" ei innosta kysymään uudelleen. Kun myöhemmin kysyn jotain ja kerron, ettei asiasta ole mitään mainittu, niin vastaus on "ai unohdinks mä, teitä on niin monta ettei kaikille muista sanoo".  Teen tarviketilauksen, otan uudet puhtaat mopit ja lähden aloittamaan uutta päivää.

Onkin jo helpompaa kun jo vähän tietää mitä pitää tehdä, tai ainakin luulin niin. Vastaan tulee ovi jossa on hälylaite. Vaan se koodi? "Kokeile 1234 tai 0000, on kuitenkin jompi kumpi niistä." kertoo esimies.  Kysyn kuitenkin asiakkaalta ja saan oikean koodin joka ei ole kumpikaan edellä mainituista. Asiakaskin ihmetteli kuinka joudun asiaa heiltä kysymään. Otin syyn niskoilleni jotta en nolaisi työnantajaa. Mitähän olisivat ajatelleet jos olisin kokeillut ja pillit olisi alkaneet soimaan ja väijy olisi tullut paikalle ja lähettänyt laskun? 

 Kuulen myös, että saan porraskohteita toimistojen siivouksen jatkoksi ja aloitan seuraavalla viikolla niissä. Hyvä sinänsä, saan lisää tunteja. Kyselen jo valmiiksi sitä opastusta, ei kuulemma taaskaan tarvitse, osaan kyllä. Tulen siihen tulokseen, että esimies ei osaa itse ja saan pärjätä omin neuvoin. Konkarina tiedän pärjääväni, mutta taaskin kauhistelen kuinka kokemattomampi viettää unettomia öitä miettien tulevaa. Miten tämä meidän ala voikin olla näin raaka?

Ensimmäinen työpäivä

Lähden aamulla ajoissa tietämättä mitään työkohteesta ja tehtävätkin on annettu suullisesti ja suuntaa-antavina, työohjeet löytynevät kohteesta. Kaivan avainnipusta avaimen ja astun sisään. Huomaan heti miksi ensimmäisille päiville ei annettu työaikaa, on niin kamalan näköistä. Ennen siivouskomeron oven avaamista huokaisen ensin syvään ja mielessäni jo näen miltä oven toisella puolella näyttää. Siis ovi auki, takki pois ja työvälineitä tutkimaan.

Levykehys on sanonko kuinka likainen, sumutinpulloissa lukee YP ja HA, jossakin pullossa jokin tuntematon nimi, harja ja rikkalapio ovat samaa sarjaa levykehyksen kanssa ja "puhtaat" liinat roikkuu patterilla. Voi kamala! En tiedä mistä aloittaa. Ensimmäinen puoli tuntia menee paikan ja välineiden siivoamiseen. YP pullon sisällöstä ei ole tietoa, arvaan sen kuitenkin olevan liian vahvaa joten viemäristä vaan alas. Samaan paikkaan lähtevät HA ja se tuntematon aine. Teen oikean vahvuiset aineet pulloihin ja tiedän jatkossa mitä niissä on. Käyttöohjeita tai käyttöturvallisuustiedotteita ei tietenkään ole. Mopit olen tuonut puhtaina mukanani ja onneksi myös puhtaita liinoja joten eiköhän tämä tästä.

Kävin ensin kurkkaamassa miltä lattiat kohteessa näyttää. Pinnat oli ihan harmaat joten kastelin mopit oikein kunnolla pelkällä vedellä enkä laittanut ainetta laisinkaan. Siis vain huuhtelin lattioille kerrostunutta puhdistusainetta. Aikaa kului reilusti yli työajan, mutta laitoin tunnit tarkasti muistiin. Jotkut välineet olivat rikki ja tein puutelistaa päivän aikana kaikesta mitä tarvitaan lisää. Olin itse tyytyväinen pois lähtiessä, ainakin se pahin päivä on nyt ohi. Seuraavana päivänä olisi jo paljon helpompaa kun pääsee ainakin osittain jo omille jäljille.

Asiakaskohteessa uusi siivooja huomataan eli kommentti "onko meillä uusi siivooja" kuuluu useamman kerran päivän aikana. "Mihin se entinen lähti?" kysymykseen en tiennyt vastausta.

Työhaastattelu

Saavun paikalle ajoissa ja haastattelijakin on paikalla. Paperit oli mukana ja ne lukaistaan nopeasti. Laikkarin arvosanoja kukaan ei ole koskaan kommentoinut jos haastattelijalla ei itsellään ole koulutusta. Niinpä tälläkin kertaa asia ohitetaan sujuvasti, olenhan haastattelijaani koulutetumpi.  Sitten työkokemus, osaamiseni ei ketään kiinnosta. Jos on toimistoja siivonnut niin silloin ne osaa siivota. Vai osaako? Siispä jutustelun lopuksi saan avaimet ja osoitteen johon menen seuraavana päivänä, yksin.  " Kattelet nyt ekan päivän millaista siellä on, työohjeet pitäisi olla siivouskomerossa". "Se on siellä ja siellä", saan siis suullisena ohjeet paikalle. Avaimet kouraan, liivi käsivarrelle ja pyynnön soittaa jos jotain tarvetta ilmenee, mutta "osaathan sinä". Ei puhettakaan, että hän lähtisi aamulla klo 6.00 opastamaan, hän nukkuu kun hänellä on niin kova stressi!  "Ja jos muutoksia tehtäviin tulee niin soittelen tytöille iltaisin ". Eli ole siis tavoitettavissa. Esimiehelle saa kuitenkin soittaa vain työaikana. Hän vastaa haastattelun aikana useaan puheluun ja voivottelee minulle, että "ei se tajuu vaikka olen niin monta kertaa sanonut  samasta asiasta". Olisikohan ohjaus ja perehdytys auttanut asiaa...

Joko hymyilyttää, niin minuakin pois lähtiessä. Siis tämäkään paikka ei perehdytä uutta työntekijää ollenkaan. Ei mitään mainintaa talon toiminnasta, henkilömäärästä, toimintatavoista tai edes tarkkaa työaikaa kohteessa. Kokemuksesta tiedän, että vaikka sanottiin, että voin rauhassa tutustua tehtäviini, se ei kuitenkaan tarkoita sitä vaan yliaika napsaistaan pois parin päivän jälkeen jolloin tuskin olet edes ehtinyt käydä kunnolla kaikkia paikkoja tutkimassa. Jahka pääsee omille jäljilleen niin kyllähän se alkaa sujumaan. Liivi on vähän taskun suusta rispaantunut ja kaikki nepparitkaan ei pysy kiinni. Mitään ohjetta pukeutumisesta ei tullut, ei edes henkilökorttia. Voin siis laittaa vaikka college-housut ja lenkkarit kuten paikallisen marketin siivoojallakin on töissä päällä, kunhan on talon liivi. Onkin oivallinen mannekiini siivousfirmalle, on niin ammattilaisen näköinen että :)
Menin siis soppari kourassa kotiin odottamaan ensimmäistä työpäivää, arvaten jo kuinka se tulisi alkamaan.

Ajatuksia ja tapahtumia siivoustyössä

Olen siivousalan vanha konkari ja laikkarin tutkinnon joskus vuonna yks ja kaks suorittanut.  Uusi paikka oli viime vuonna hakusessa ja aloitin uuden työnantajan leivissä. Olen siivonnut vuosia, muutamalle eri työnantajalle, mutta hankalien työvuorojen vuoksi vaihdoin viimeksi työnantajaa.

Ala kiinnostaa, siksi kai tuli tuo tutkintokin suoritettua. Jutut kirjoitan omista kokemuksistani eri työnantajilla eli tapahtumat eivät ole välttämättä tapahtuneet nykyisessä työpaikassani. Uusiin tehtäviin ja kohteeseen perehdyttäminen on hoidettu kuta kuinkin aina samalla lailla eli ei juuri mitenkään. Kaikki tapahtumat ovat kuitenkin tosia, ihan oikeasta elämästä ja työntekijän näkökulmasta. Tapahtumia ei voi yleistää, harvoja poikkeuksiakin on joissa työntekijä perehdytetään tehtäviin oikein kunnolla.

Yritän pitää jonkinlaista päiväkirjaa omista kokemuksistani ja työpäivistä ja alan arjesta kertomatta  sen kummemmin tämän hetkisiä työtehtäviäni.  Ajatus blogista heräsi keväällä ja nyt vihdoin lomalla on aikaa toteuttaa tuo suunnitelma.  Kiinnostavaa on näin kokemuksen pohjalta miettiä kuinka uusi tulokas alalla selviää.

Kääritään siis hihat ja ei kun hommiin.