Asiakkaat eli asukkaat

Itselläni on kahdenlaisia asiakkaita, kaksi- ja nelijalkaisia. Ja molemmat yhtä ihania. Koirat tunnistaa jo ja saan märkiä pusuja ja hännänheilutuksia. Niitä kaksijalkaisia en pussaile eikä nekään kyllä heiluta häntää :)

Asukkaat tulevat usein vaihtamaan muutaman sanan, tietävät kyllä että aikani on rajallista. Mutta nopea sanan, parin vaihto ei haittaa. Siinä sitten kuulee päivän mittaan tarinan jos toisenkin. Joskus avaan oven ja kannan painavan kauppakassin hissiin, aikaa kuluu vain muutama sekunti ja asukkaalle se on iso apu. Juoksen sitten ajan tarvittaessa kiinni. Työajan jälkeen on sitten paremmin aikaa puhua hetken pitempääkin. Tosin olen kyllä aika poikki päivän jälkeen ja lähden kyllä mahdollisimman pian kotiin.

Kumpiko sitten sotkee enemmän? Molemmat tasapuolisesti. Toisissa rapuissa on koiran karvoja ja tassun jälkiä, toisissa kuraisia kengän jälkiä.  Mutta kumpikaan ei varmasti sotke tahallaan vaan jäljet tulee ihan normaalista kulkemisesta.  Tosin toivoisin, että jalat pyyhittäisi ulko-ovella, mutta kun olen seurannut omaa kulkemistani muissa kuin omissa siivouskohteissa, en kyllä itsekään ole pyyhkinyt harjaan kenkiäni.  Siis kun näytän yhtä sormea toista kohti, neljä osoittaa itseeni...Yritän tässä kohtaa parantaa tapani.

Hyvällä hoitoaineella olen saanut pinnat pysymään kohtalaisen helposti hoidettavina. Tärkeää oli huomioida oikea annostus jotta pinnoista tuli hyvät. Edeltäjä oli "lorautellut" ainetta reippaalla kädellä ja sitä sitten huuhtelin alussa pinnoilta useampaan kertaan. Huomaa kyllä heti, kun hoitoaine kuluu pois, saa oikein hartiavoimin mopata liat irti. Ja varmaan keväällä huomaa vahojen kulumisen myötä kuinka tiukassa se lika on. Mutta sen näkee sitten jahka nuo sadekelit kunnolla alkaa.

Niin, ne tarvikkeet. Arvaatte varmaan...