VAHAUSTA

Maanantaina tein kosteapyyhinnän rappuihin ja keskiviikkona pääsin vihdoin vahaamaan raput.  Onneksi on aina kaveri mukana joka menee edellä ja moppaa ja itse tulen perässä vahan kanssa.

Laitoin rappukäytävien oviin jo useita päiviä aiemmin tiedotteet vahauksista. Meillä vahaus hoidetaan normaalina työaikana, jossain vahaukset tehdään yöllä.  Kun hyvissä ajoissa ilmoittaa niin hyvin onnistuu päivälläkin. Ja vahaus tehdään aina keskipäivällä, jolloin postinkantaja on jo käynyt ja koululaiset vielä koulussa. Vaha kuivuu nopeasti ja jokainen asukas on ajoittanut menonsa niin, ettei tarvitse ihan märkään vahaan kävellä. Ja postikin oli huomioinut vahauksen niin, että oli jakanut vahattavat talot heti aamusta, aika hienosti tehty.

Niinpä kaverini siis meni edellä ja minä perässä. Vahattavia tasanteita on 6 per rappu. Ylimmät 4 tasannetta menee kerta vahauksella, mutta alimmaiset 2 tarvitsee 2 kerrosta.  Niinpä ne alimmaiset pyyhitään ensin ja laitan niihin heti vahan. Sitten ylös ja vahaten alas jolloin nuo alimmaiset tulee vahattua uudelleen. Ensimmäinen vahakerros ehtii kuivua kunnolla ja edellä menevä moppaa kuivalla niistä tarvittaessa hiekat uudelleen. Vaha kuivuu tosi nopeasti kun laittaa tarpeeksi ohuen kerroksen. Muutenkin niistä vaha on kulunut niin tarkkaan pois, että lattia  imaisee osan vahasta sisäänsä ja se on melkein saman tien kuiva. Näin ei tarvitse odotella turhaan eikä juosta toisesta rapusta takaisin toisen vahakerroksen takia. Pesijä menee edellä ja tasanteet ovat kuivia siinä vaiheessa kun itse pääsen edellisestä pois. Homma toimii ja on nopeaa.

Perjantaina sitten moppasinkin tosi nihkeällä ja pelkällä vedellä. Vasta ensi viikon perjantaina laitan laimean aineen jolla moppaan, siihen asti vain vettä. Vahan kovettuminen vie viikon ja jos heti alkaa moppaamaan aineen kanssa, osa vahasta lähtee jo ensimmäisen viikon aikana pois.

Kyllä nyt kelpaa taas siivota. Moppi luistaa ihan erilailla ja hiekkakin liikkuu liukkaalla pinnalla. Puhdasta tulee, ja kun se suolavesikin on jo laitettu niin sitä hiekkaakaan ei enää juurikaan tule. Vielä pitää tehdä ne muiden tilojen kevätsiivoukset loppuun ja vuoden helpoin aika voi alkaa.

Ja sitähän ei sitten kerrottu pomolle, eiks niin :)

PALKKA  JA PÄIVÄRAHA

Paljon puhutaan siivoojien pienestä palkasta ja huonosta toimeentulosta, eikä aiheetta. Onneksemme on nyt edes tuo ansiokehitysohjelma jolla pikkuhiljaa palkkojamme on alettu hilaamaan ylös päin. Paljon on vielä tehtävää, mutta tärkeintä on, että asiaan on kiinnitetty jo huomiota ja jotain jo saatu aikaiseksikin. Muistan ajan jolloin tuntipalkka oli vähän yli 7€, tuntuu aika mahdottoman pieneltä.

Mulla on hyvä tilanne tällä hetkellä. Olen jossain vaiheessa ottanut 3kk karenssin kun loppui jaksaminen, oli niin rankka homma. Terveisiä vaan "Siivoojan arjelle"!  Otin osa-aika työn ja karenssin jälkeen hain päivärahaa ja sainkin sitä palkan lisäksi. Olin aika tyytyväinen ensimmäisen sovitellun päivärahan saatuani. Olin siis edelleen työkkärin kirjoilla, edellytys päivärahan saamiselle, hain kokoaika työtä ja heidän neuvostaan hain tuota päivärahaakin. Kokoaikapaikkaa ei ollut tarjolla kertaakaan, siis 7,5h / päivä. Vaihdoin omatoimisesti paikkaan jossa tuntiliksa oli himpun verran isompi ja muutama tunti viikossa enemmän. Selvitys työkkäriin ja päiväraha laskettiin uuden ansion mukaan. 

Tälläkin hetkellä saan tuon ansiosidonnaisen päivärahan palkan lisäksi, mutta enää muutamalta tunnilta viikossa.  Maksimi-aika on 500 päivää jolta sitä saa.  Nykyisin tunnit ovat jo lähes täysiä, mutta silti tuo pienikin summa näillä palkoilla on tarpeen. Jossakin vaiheessa  tilanne tulee olemaan se, että teen kokopäivätyötä ja elän vain palkallani, puuttuu vain muutama viikkotunti. Elämä helpottuu, kun ei tarvitse täytellä lomakkeita ja lähetellä kopioita, tällä hetkellä se on vielä tehtävä. Myös päivärahalaskuri nollautuu ajan kuluessa, (siis kun tekee kokoaikatyötä) ja sitä voi hakea taas myöhemmin uudestaan. 

Moni pelkää ilmoittautua työkkäriin, mutta ihan turhaan. Itse olen aina saanut hyvää palvelua ja työnhakuni on oikeasti aina tähdännyt tuhon kokoaikaiseen paikkaan. Firmat vaan eivät tykkää siitä, että tekisi toisellekin työnantajalle samanaikaisesti siivoushommia jolloin siis tekisi koko-aikatyötä, olisi vain kaksi eri työnantajaa. Siispä kitkuttelemme vähillä tunneilla ja pienillä palkoilla.

Ensi vuonna tilanne kai muuttuu aika radikaalisti. Työnhakijalle tulee isompi työssäkäyntialue ja työmatkoihinkin saa kulua jo 1,5h yhteen suuntaan julkisilla kulkuneuvoilla. Siis 3,0h per päivä. Hirveän paljon, kun ajattelee miten pieniä tuntimääriä siivoojat päivässä tekee töitä! Tällä hetkellä tuo alue on 80km, siis alue on rajattu kilometreinä eikä ajalla, niin kuin ensi vuonna tulee olemaan. Joten ans`kattoo kuinkas meidän käy!

 IHANAA,  SUOLAVETTÄ

Mulla on yksi kolmikerroksinen, hissitön iso yhtiö jonka pihassa ei ole asfalttia vaan kivituhkaa. Arvaatte kai kuinka mahdottoman paljon sitä hienoa hiekkaa kulkeutuu kenkien mukana rappuun. Rappurallissa on harja johon voisi putsata kengät sisälle mennessä, mutta eipä sitä juurikaan käytetä. Niinpä moppauksen jälkeenkin tuo hiekka jää askelmille eikä suostu mopin kanssa liikahtamaankaan. Kun katsoo askelman sivusta niin huomaa kuinka paljon sitä jää. Jalan alla sitä ei niin huomaa, mutta tarkkaan katsomalla näkee. Eipä siitä siis asukkaille taida haittaa olla, ovat jo tottuneet siihen, mutta mopatessa sitä kulkeutuu väkisinkin askelmien nurkkiin. Suurimman osan saa mopilla pois, mutta nurkkiin sitä jää, ainakin näin aloittelijalta.

Piha kastellaan joka kevät suolavedellä ja se päivä oli eilen. Suola sitoo ja tiivistää hiekan pinnan kovaksi eli sitä ei enää tartu kenkiin juuri ollenkaan. Niinpä eilen sitten tein suursiivouksen askelmille, edellisen tein alkuvuonna. Lakaisin lattiaharjalla jokaisen askelman nurkan tasanteelle asti, hiekka rikkalapioon, tasanteen moppaus ja seuraavat askelmat.  Ei uskoisi, mutta jokaisesta rappukäytävästä tuli puoli rikkalapiollista hiekkaa. Lumisena talvena tulee varmaan huomattavasti vähemmän. Nyt kun tuo urakka on tehty, pääsen ensi viikolla ( säävaraus ) vahaamaan niitä. Joko kaverin kanssa kaikki kerralla tai sitten yksin sitä mukaa kun intoa riittää.  Niissä taloissa vahataan vain tasanteet, ei siis askelmia. Vahakin kestää paremmin kun hiekka ei ole sitä kuluttamassa.

Loppukesän saankin sitten rallatella tuossa yhtiössä. Talossa asuu pääasiassa eläkeläisiä jotka muuttavat kesäksi mökeilleen. Vain muutama lapsiperhe ja yksin asuva jää kotiin.  Niinpä seuraavaksi siivoan muut tilat vähän kerrallaan kesäkuntoon ja sitten alkaa tuo helppo aika. Tätä en tietysti mainitse pomolle, aion tehdä täydet tunnit talossa vaikka pitämällä pidempiä taukoja. Pomoa ei vieläkään ole kiinnostanut siivoukseni sitä vertaa, että olisi edes sen ensimmäisen kerran käynyt kun olen itse paikalla.  Niinpä päätin, että minäkään en infoa häntä muuttuneista tilanteista. Siivoan mitä siivoan ja lopun aikaa istun - vaikka rapulla sitä banaania syöden.

                                                                                                                                                                              

TORSTAIN  EI-TOIVOTUT

Loppuihan se tämäkin päivä. Viidestä saunasta 3 hinkkasin oikein kunnolla, 2 tein hyvin, mutta en niin perusteellisesti. Eilen tein toiset 5. Hassu viikko tämäkin, ti ja pe rappuja, ke ja to saunoja, vinttejä ja pyöriksiä. Ensi viikolla torstai on vappu joten olen tehnyt kaikki saunat tällä ja viime viikolla vähän perusteellisemmin. Ensi viikolla teen ne kevyemmin kun varsinainen saunanpesupäivä jää pois ja saunat pitää siivota sitä mukaa kun joutaa. Kyllä joskus niin ottaa päähän koko saunojen hinkkaus, on se niin rasittavaa.

Pääsin jo ennen puolta päivää pois, aloitin aamulla kuuden jälkeen,  ja tarkoitus oli aloittaa kotona ikkunoiden pesu. En ole juuri koskaan saanut niitä tehtyä kaikkia kerralla ja niiden pesun aloittaminenkin on aina työtä ja tuskaa. Töistä lähtiessä päätin vakaasti, että nyt en lorvaile vaan nopea ruokailu, kuppi kahvia, kurkistus blogiin ja hommiin.

Tuota noin, huomasittekos kuinka kävi?!  Blogi saikin uuden ulkomuodon kun jumituin kahvikuppi kädessä sitä lukemaan. Jotenkin kyllästyin sen ulkonäköön ja nyt sitä on sitten vähän muokattu.

Miten kävi ikkunoiden? Aloitus hieman venyi kun sitä inspiraatiota ei meinannut tulla. Eilen ruokaostosten lomassa paikallisesta marketista löydettyjä uusia kenkiäkin piti kokeilla. Mutta aloitettava oli joten verkkarit jalkaan, t-paita päälle, välineet valmiiksi ja hommiin - uudet korkkarit jalassa :)                                                                                                                                                                                                                                                         

MIKSI  RAPPUSIIVOUS

Mikä johti tämän hetkiseen tilanteeseen, siitä vähän taustoja.

Olen aloittanut urani kokeilemalla hotellisiivousta. Ihan ok, mutta olin hidas. Aamu aloitettiin ravintolan siivouksella ja siitä jatkettiin huoneita siivoamaan sitä mukaan kun niitä vapautui. Esimies, sielläkin, oli hyvin nopea, näytti kerran yhden huoneen siivouksen ja siitä sitten piti opetella loput itse. Myös viikonloput oli töitä. Näkyihän se palkassa, ne viikonloput ja työkin oli pääasiassa ihan siistien huoneiden siivousta, mutta ei oikein tuntunut omalta jutulta.

Vaihdoin kotisiivoukseen, ajattelin, että päivätyö, ei viikonloppuja, hyvä. Palkka vähän pieneni ja työporukka oli ihan hyvä. En viihtynyt, se on jotenkin niin henkilökohtaista ja pikkutarkkaa joissakin kodeissa. Niinhän sen kai kuuluukin olla, mutta minusta ei ollut sen tekijäksi. 

Seuraavassa paikassa tein perinteistä siivousta ja siitä tykkäsin. Esimies oli kouluttautunut teknikoksi asti, johtoporras oli ammattitaitoista ja työilmapiiri oli hyvä. Opastusta sai ekasta päivästä asti, esimies oli mukana niin kauan kun tarvitsin ja sen jälkeenkin sai kysellä puhelimitse niin paljon kun tarvitsi. Kun asiat alkoivat sujumaan niin omiakin ideoita sai toteuttaa ja lopuksi oltiinkin jo tilanteessa, jossa vain ilmoitin omista suunnitelmista ja niiden toteutuksista. Kehityskeskusteluista huolehdittiin ja aineet, välineet ja menetelmät olivat aina ajantasaisia. Tessiä ja työelämää sääteleviä lakeja noudatettiin ihan kirjaimellisesti.  Samassa paikassa suoritin laikkarin tutkinnon ja sain tukea ja aikaa hoitaa homman hyvin kotiin. Työajat vain olivat pääasiassa myöhäistä iltaa ja vei liikaa aikaa perheeltä.  Lisäksi tein tarvittaessa aamuisin tuurauksia kun porukkaa sairastui.

Rappuihin houkutteli tuttu, joka oli jo puhunut paikan puolestani. Nyt siis työ on ok, päivätyö, ei myöhäisiä iltoja ja palkkakin on ok vaikka illat jäi pois. Saan itse suunnitella osittain työni ja päivät kuluu nopsaan. Menen töihin kun herään, en voi myöhästyä koska aloitusaikaa ei ole määritelty. Jos vain saisi tuon edellisen paikan ammattitaitoisen johdon siirrettyä tähän työhön niin ihan kaikki olisi kohdallaan.

Jokaisesta paikasta olen itse irtisanoutunut. Alussa olin tosi hidas, tein sitten mitä hyvänsä, tunnollinen kun olen. Nyt on jo oppinut suunnittelemaan hommat niin, ettei enää nysvää pikkutarkasti joka kerta kaikkea. Nopeutta on siis tullut, samoin kai tuo siivoussilmä on ajan kanssa kehittynyt.

Fyysisesti työ on edelleen rankkaa, mutta sitähän se on, siivoaa sitten mitä hyvänsä.  Tätä kai sitten teen niin kauan kunnes kaadun, sanko ja moppi kourassa.

MULLA ON JALAT

... ja sen tuntee. Niitä särkee ihan vietävästi. Ja lonkkia.

Takana hiton kiire viikko. Joka päivä 6.5 - 7,5 tuntia, jaloilla. Normaalisti teen päivässä himpun verran alle 6 tuntia, silloinhan saa vain yhden 12 min tauon :) Tällä viikolla kaikki piti saada valmiiksi neljässä päivässä viiden sijaan. Ja niitä lyhyitä viikkoja on vielä kaksi tulossa. Jalka-parat:(

Laskin kerran, että kuljen tuhansia portaita viikon aikana, siis yli 5000. Reilu viidennes menee sekä ylös- että alaspäin näissä kolmikerroksisissa hissittömissä taloissa. Paino on tippunut aloituksesta yli 7 kiloa, painan nyt reilusti alle 60 kg. Ylipaino siis lähti kaikki ja vähän enemmänkin. Peiliin katsoessa näyttää hyvälle, mutta muuten olo on surkea. Vaihdan kenkiä ainakin kerran päivässä ja lisäksi saunanpesuissa on eri jalkineet. Saappaita en voi pitää, niissä jalat rasittuu vielä enemmän kun ne on painavat. Eilen saunassa, siis omassa illalla, oikein jäin miettimään asiaa. Ajatelkaa, tee 5 kertaa viikossa usean tunnin lenkin. Mihinkähän urheilusuoritukseen sitä voisi verrata, en keksi. Vuorikiipeilyyn? Palautumispäivää ei välissä ole vaan on odotettava viikonloppua. Lauantain parantelen koipi-parkojani ja vasta sunnuntai-iltana ne tuntuu sääriltä. Kunnes koittaa se maanantai ja sama alkaa alusta.

Istun päivässä pari minuuttia kun ajan auton tontilta toiselle, no ehkä 3-4 minuuttia ja sen lisäksi lakisääteisen tauon. Tiedätte miten pieniä siivouskomerot on eikä niissä ole tuoleja näkynyt. Istun aina yhden talon sisäportailla ( ja pomppaan ylös jos joku tulee ) tai saunan pukuhuoneen penkillä. Siinä sitten nökötän banaani kädessä kuin pieni apina ja mietin mihin hittoon sitä on ryhtynytkään!

LUETUIMMAT TEKSTIT

En olisi blogia aloittaessa uskonut, että näin paljon samat asiat meitä siivoojia koskettaa. Yksin työskennellessä luulee joskus, että on yksin ongelmiensa kanssa. Useimmilla taitaa mättää samassa asiassa eli ohjauksen ja perehdytyksen puute ja esimiehen ammattitaidottomuus. Kumpikin seikka johtaa siihen, että tukea omaan työhön ei saa.

Näitä siis on luettu eniten: Työssä jaksaminen, aineiden annostelu ja aikavarkaat, tässä järjestyksessä.

Mistä tämä kertoo? Siitä, että tosiaan se perehdytys ja ohjaus puuttuu. Kun ei tiedä mitä pitää tehdä ja miten, niin se johtaa tuohon väsymiseen. Ja miksi tuo perehdytys puuttuu? Siksi, että esimiehet ovat joko niitä entisiä siivoojia joita ei ole perehdytetty ja jotka esimiehinä eivät siis osaa perehdyttää koska heitäkään ei ole ohjattu eikä perehdytetty. Tai sitten ylennys siivoojasta esimieheksi on noussut "hattuun" ja hän kohtelee siivoojaa just samalla lailla kun häntä itseäänkin on kohdeltu. Tai sitten heillä ei ole minkäänlaista siivousalan koulutusta eikä kokemusta eivätkä uskalla naamaansa näyttää kohteissa ollenkaan. Kas, kun silloin siivooja on pätevämpi ja sehän ei käy!

Kun esimieheltä puuttuu siivousalankoulutus pitää hänen ja siivoojan välissä olla koulutettu ohjaaja. Silloin esimies hoitaa esimiestyön, ohjaaja siivouksen sujuvuuden ja siivooja tekee suorittavan työn. Siivooja on kuitenkin sen oman kohteensa asiantuntija, toki ohjaajan täytyy osata sen siivous.

Työssä jaksamiseen auttaa työn hallitseminen. Olisi hyvä jos siivooja saisi joskus ohjaajan pariksi tunniksi kaveriksi siivoamaan. Silloin voi tehdä jotain tarkempaa siivousta kun tekijöitä onkin kaksi, käydä tarvittaessa työohjeita läpi (jos sellaiset löytyy) tai vain muuten helpottaa sen siivoojan päivää. Kysyttävää ja keskusteltavaa on aina ja ohjaajan kanssa voisi etsiä niitä aikavarkaitakin. Ohjaajan tunnithan menee ohjaukseen ja siivoojan kohteen siivoustunteihin, näin ohjaajan tekemät tunnit eivät rasita kohteen tunteja. Ei siis tarkoita sitä, että ohjaajan tekemät tunnit vähennettäisi kohteen eli siivoojan tunneista!!!

Palaveri kerran kuussa muiden siivoojien kanssa olisi yksi helppo keino. Silloin voisimme vaihtaa kokemuksia, kysellä miten muut toimii ja muutenkin vaihtaa kuulumisia. Häviäisi se yksinäisyyden tunne. Joskus pieni tietoisku talon asioista, vähän yhteistä ohjausta tai muu koulutus menisi siinä samalla. Näin voisimme kehittää ammattitaitoamme. Pääasia on, että tapaamiset olisi säännöllisiä, eivät venyttäisi siivoojan päivää kohtuuttomasti, kaikki olisivat halukkaita tähän järjestelyyn ja myös siivoojat saisivat päättää mahdollisten koulutusten sisällöstä. Ja kouluttajaksi tietysti osaava henkilö, ei se ammattitaidoton esimies. Eikä niin, että pöydälle jätetään ohjeita ja artikkeleita luettaviksi (tämä kertoo siitä, että esimies ei todellakaan ymmärrä niistä yhtään mitään).  Kyllä nekin pitää käydä yhdessä läpi ja jatkossakin seurata, että asia on ymmärretty ja se osataan viedä työhön oikein.

Ja vielä yksi juttu. Ohjaajan, kouluttajan yms puhelin äänettömälle siksi aikaa kun hän asioi siivoojan kanssa. Kukaan ei ole niin tärkeä henkilö, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa. On niin kurjaa kun puhelin keskeyttää koko ajan ja ohjaajan/esimiehen huomio on ihan muualla kun siinä hetkessä. Silloin olisi parempi  jättää kokonaan tulematta.

Tämän lauseen olen kopioinut yhden siivottavan toimiston seinältä, on ehkä tuttu muillekin. Sopii niin hyvin loppukaneetiksi tähän juttuun!

Kun taitamaton laittaa osaamattoman tekemään tarpeettoman, tuntuu siltä, että turha työ menee hukkaan.

Taidatkos sen paremmin sanoa :)