SAUNAN JA PESUHUONEEN PESU

Niitä saunoja, niitä kyllä riittää. Viikon aikana 10 kappaletta ja muutamassa kaksi pukuhuonetta. Tänään olen hinkannut 5, huomenna teen ainakin 2 joten 3 jää torstaille. Teenkö huomenna enemmän jolloin torstaille jää vähemmän, sen näkee sitten aamulla. Tiistaina ei tarvitsisi pestä yhtään, mutta koska päivä on viikon lyhyin, helpotan torstaipäivää ja käyn tekemässä niin monta saunaa kun intoa piisaa.  Siirtymää tulee vain pari minuuttia joten olen saanut luvan tehdä näin. Oikea saunanpesupäivä on siis torstai.

Rappuaika on vielä talviajassa vaikka kelit onkin ihan kesäkelit. Olen hyödyntänyt tilanteen niin, että maanantaina hinkkaan raput tosi puhtaiksi ja keskiviikkona vaan juoksen ne nihkeällä läpi jolloin rappuajasta jää just sen verran, että ehdin siivota samasta talosta saunan. Pukuhuoneen jätän torstaille.  Tähän en ole saanut lupaa, mutta eipä sitä ole kukaan keksinyt kieltääkään.

Homma menee näin. Pukarista roskapussin vaihto ja pussi ovelle. Matot rullalle pukuhuoneesta ja vauhdilla niiden kanssa pesuhuoneeseen. Pesuhuoneessa tarvikesangon tyhjennys penkille, sanko hanan alle lattialle, hana täysille, letku paikoilleen ja mattojen letkutus ja saunan ja pesuhuoneen pintojen kostutus sillä välin kun sanko täyttyy. Hanat kiinni, aine ja hankauslevy tai harja sankoon, pitkävartinen hankauspesin valmiiksi oven suuhun, syöksy lauteille, julmettu hinkkaus selkänojalle, kaiteille ja lauteille, huuhtelu, lauteet ylös, pesu, huuhtelu, saunan ovien pesu siitä ohi kulkiessa, sitten ovesta vasemmalle seinän pesua, penkki ja sillä olevat pesuvadit, kiulut ym ohi mennessä puhtaiksi, penkki pois seinän vierestä, seiniä pesuhuonetta kiertäen, hanat kun kohdalle osuu, lopuksi lattian harjapesu, ensin seinän vierestä penkin kohdalta jotta saan penkin pois keskilattialta, ja lattiakaivot. Sanko penkille, letku kouraan, sangon ja omien tarvikkeiden huuhtelu ja kasaus sankoon ja lopuksi sama kierros takaisin päin letkun kanssa huuhdellen.

Omat kamat pukuhuoneen puolelle, ikkunakuivaimella lauteista vedet pois niiltä lauteilta joita ei voi nostaa ylös, ylösnostettavathan jäi jo huuhtelun jälkeen ylös, ovilasi kuivaimella, penkistä kuivaimella vedet pois, pesuvadit paikoilleen, hanojen kuivaus ja ovilasista valumajäljet pois Micro Smartilla ja lopuksi lattian kuivaus kuivaimella, siis lattiankuivaimella, ei ikkunankuivaimella;) sanko vauhdilla siivouskomeroon ja seuraavaan taloon.

Vaihdan viikottain nopeasti pestävää saunaa, en siis koskaan teen tätä kahta kertaa peräkkäin samalle saunalle. Pesen sen kyllä joka kerta kunnolla, mutta kun saumatkin pitää joskus hinkata, pestä happamalla seiniä tai pestä pukarien matot tai harjapestä niiden lattiat niin ne teen silloin torstaina jolloin niille on enemmän aikaa. Pinnat ei ole pinttyneet eikä punahomettakaan ole ilmestynyt joten homma toimii. Pitää vaan olla tarkkana, että kaikki paikat tulee tehtyä.

Pukuhuoneet siivoan torstaina kun käyn laskemassa lauteet ja sulkemassa oven. Peili, hyllyt, penkit, lattiat, muualta tarvittaessa pölyt. Laattalattian moppaan ensin 50cm Safety-mopilla, sillä karhealla ja siis kuivalla. Kerää kaiken pölyn ja hiukset himskatin hyvin ja kun moppaa kostealla lattian niin pöly ei pyöri märän mopin alla.  (Sama moppi on hyvä myös kuivaushuoneiden lattioilla, siellä sitä pölyä vasta onkin.) Pukuhuoneen matot lattialle ja niiden moppaus.

Siis en ota yhtään turhaa askelta, kierrän paikat ensin pesten toiseen suuntaan ja takaisin päin sama huuhdellen. Ja yksi aine koko ajan, ei mitään lasinpesuaineita tai muita. Hapan seinille silloin tällöin jotta laatat ei ihan harmaannu, lauteitahan sillä ei pestä.

90 senttinen säätövarsi  ja 35 cm levykehys ja Safety-moppi olisivat parhaat seinien pesussa, mutta ne maksaa kuulema liikaa. Näkisittepä, kun yhdessä tosi pienessä pesuhuoneessa yritän pyöriä sen täyspitkän varren kanssa. Laitan vielä joskus pesimen kumpaakin päähän niin saan vastakkaiset seinät yhtä aikaa puhtaiksi:)

MENETELMÄT JA LIINAT eli PYYHKEET

 

Menetelmistä käytän itse kai kaikkia neljää viikoittain. Siis kuiva, nihkeä, kostea ja märkä eli pesu. Tuttuja juttuja, eikö niin.

Kuivalla vain pölyjä ja mikrokuituliinalla tietysti. Sellainen neulottu Mikro Tuff. No niin, siis se pyyhe. Olen näitä liina-aikaan tutkinnon suorittaneita joten anteeksi jo etukäteen kun nuo nimitykset varmaan menee vielä useamman kerran vanhan mukaan. 

Nihkeällä saa ovilaseista sormenjäljet hyvin pois. Pyyhkeen pitää olla siis nihkeä, ei kostea, muuten jää pyyhintäjälki. Vettä vain noin 15ml.  Peilit ja kaikki muutkin lasipinnat tulee ihan puhtaiksi. Käytän Mikro Smart-liinoja.  Siis vain vettä, ei puhdistusainetta. Liina on helppo sujauttaa taskuun aamulla ja kääntämällä aina uudessa talossa puhtaan pinnan olen selvinnyt aika monesta talosta yhdellä liinalla. Liinasta saa vaikka 16 puhdasta pintaa, itse taittelen 12 osaan koska se on sopivan kokoinen omaan käteeni,  ja otan yhdellä pinnalla yhden rapun lasit. No, kiireessä menee joskus liinan taittelut sekaisin, mutta äkkiä sen oppii arvioimaan kuinka monta pintaa yhdellä liinalla voi omissa kohteissa pyyhkiä. Heh, taas niitä liinoja! Siis PYYHKEITÄ!

Aloittaessa omissa kohteissani oli liuos vedestä ja lasinpesuaineista sumutinpullossa. Liuos oli erittäin vahva, aine oli vain lorautettu, ei siis mitenkään mitattu. Oli varmaan tehty talviaikana ja käytetty myös ulkona oleviin pintoihin. En puuttunut siihen mitenkään, annoin vain pullon olla rauhassa hyllyllä. Olin viime syksynä heti alkajaisiksi pessyt kaikki ovilasit ja sitten olin talvella pari päivää flunssassa eli kohteessa oli tuuraaja. Ovilasit oli pyyhitty kauttaaltaan sillä sumutinpullossa olleella liuoksella ja pinnat oli ihan jessuksen kirjavat. Itse pyyhkäsen vain sormenjäljet pois, joskus kuivalla Tuffilla pintaan kertyneen pölyn ja tarvittaessa pesen lasit.  Niinpä palattuani ensimmäiseksi kaadoin kaikista pulloista aineet pois ja laitoin pelkkää vettä tilalle ja pesin kaikki lasit.  En kertonut kenellekään, paitsi nyt puolelle Suomea, jotta en tarvinnut selitellä toimintaani. Kun seuraavan kerran menevät minua tuuraamaan niin ainakin säästyn ovilasien uudelleen pesulta kun sumuttelevat pelkkää vettä. Mikroliina laseja varten on valmiina.  Siis MIKROKUITUPYYHE!

En ota kantaa siihen mikä väri kuuluu mihinkin, joka työpaikassa tuntuu olevan omat systeeminsä. Pääasia lienee, että niitä värejä käytetään työpaikoilla joka kohteessa samalla lailla ja pestään asianmukaisesti käytön jälkeen jolloin hygieenisyys säilyy.

Meillä on useita erilaisia liinoja komerossa valmiina jotta tuuraaja osaa käyttää oikeaa eri kohdassa. Nekin saavat pysyä hyllyllä. Itse olen oppinut ottamaan puhtaat liinat joka aamu. Käytän systeemiä edelleen ja komerossa olevat jäävät vain tuuraajan käyttöön. Vaihdoin ne puhtaisiin saikulta palattuani ja siellä ne odottelevat seuraavaa kertaa.

Uusia pyyhkeitä on tullut markkinoille, mutta niihin en ole päässyt tutustumaan joten en osaa niistä sanoa mitään. Hopea liinoissa on uusi jännä juttu.

Lattiapyyhkeitä meillä ei ole ollenkaan, siis niitä froteisia eikä muitakaan. Ikkunoita pestessä olen ottanut kotoa lattialiinan sangon alle.  Jotain "kalsarin lahkeita" pyykkituvalla on, mutta niitä ei ammattisiivooja kehtaa viedä ihmisten ilmoille päiväaikaan. Ehkä niillekin on käyttökohteensa ja hyväkin sellainen, en tiedä, mutta itselläni niihin ei ole ollut tarvetta.

Kirjoittamisen helpottamiseksi olen pyytänyt ja saanut Viledalta luvan käyttää tarvittaessa tarvikkeista niiden kauppanimeä. 

Työssä jaksaminen

Mikä ihme saa joka aamu lähtemään aikaisin, pimeään, sateeseen, pakkaseen, helteeseen? Varsinkin kun on näin parjattu ammatti kun siivooja. Yksinkertaisesti, tykkään työstäni koska hallitsen sen.

Itse en ole koskaan ollut VAIN siivooja vaan olen siivooja. Joskus huvittaa, kun ihmiset oikein painottavat, että he kyllä arvostavat myös siivoojan ammattia. Mielestäni se on ammatti ammattien joukossa. Kun tuo alan arvostus vain paranisi.

Mikä siis saa jaksamaan? Ammattitaidon ylläpitäminen on mielestäni ihan tärkeimmästä päästä. On kiva selittää tietämättömälle asiakkaalle miksi se mikrokuitu on niin hyvä juttu. Tai miksi ne tensidit ovat siivoojan paras kaveri. Ihmisten ilmeistä näkee kun ne ajattelee  "sehän oikeesti tietää jotain". Siis kun tietää mitä tekee ja varsinkin miksi tekee. Joskus ennen itse innostui kokeilemaan jotain uutta, mutta nykyisessä paikassa siihen ei mitenkään kannusteta eikä nimenomaan osata antaa mahdollisuutta. Rapuissa ei kaikkea voi kokeillakaan, mutta ainakin aineissa ja välineissä tapahtuu kehitystä koko ajan. Osa välineistä tälläkin hetkellä on ihan peruskamaa eikä mitään ammattilaisen välineitä. Edustajat tulisivat mielellään kertomaan ja opastamaan aineiden ja välineiden käyttöä, mutta siihen ei ilmeisesti haluta panostaa. Työpaikan vaihto tässä mielessä vaihtuikin paremmasta huonompaan. On ihan ikävä edellistä osaavaa, innostavaa ja kannustavaa esimiestäni.

Vapaa-aikana pitää päästä irtautumaan työstä. Harrastuksista pitää pitää kiinni. Ei ole pakko lähteä juoksulenkille väsyneenä, harrastaa voi muutakin. Kunhan tekee jotain missä siivous ei tule mieleenkään.  Kokemuksesta tiedän, että se auttaa jaksamaan.

Jaksamisesta suurin vastuu on työnantajalla ja esimiehellä. Jos saa heti aamulla äkäisen, huonosti nukkuneen ja työhönsä tympääntyneen esimiehen kiukun niskaansa ei se työkään enää huvita. Kiitosta ja kannustusta ei ole kuulunut kertaakaan, ei ohjausta, perehdytystä eikä edes sitä ensimmäistä käyntiä. En voi mitenkään vaikuttaa työhöni ja sen kehittämiseen. Jos jotain ehdotat niin jälkikäteen kuulee, että "mikä sekin luulee olevansa". Olen siis hajuton, mauton ja näkymätön, pääasia että hoidan kohteet, en jää sairaslomalle ja ymmärrän pysyä poissa silmistä.

Kehityskeskustelujakaan ei käydä koska esimies ei uskalla ottaa vastaan palautetta omasta työstään. Olemme siis ongelmiemme kanssa motissa. Muutaman vuoden päästä olen itsekin varmaan ihan välinpitämätön ja sopeutunut tilanteeseen mikä on tosi huono juttu. Alaa en silti aio vaihtaa, tämä on kuitenkin se "mun juttu".  

Kumpa työnantaja suhtautuisi minuun niin kuin työntekijöihin kuuluu eli arvostaisi työtäni samalla lailla kuin itsekin arvostan. Ilman minkäänlaista tukea on kuin roikkuisi kuilun reunalla ja odottaa, että joku päivä esimies vetää taas sen herneen nenään ihan tyhjästä ja tönäsee minut sen kuilun reunan yli.  Ehkä jonain päivänä löydän sen täydellisen työpaikan ja pääsen yllättäen, ihan puun takaa antamaan irtisanomisilmoituksen ja voin sanoa, että tulen nauttimaan jokaisesta sekunnista. Siihen asti on vaan pakko kärvistellä. 

Ei mee putkeen

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, eikös sitä niin sanota. Viime viikon hyvä meininki loppuikin sitten viime viikkoon. Itse asiassa jo perjantaina siihen viimeiseen paikkaan, sen jälkeen ei enää mikään olekaan mennyt normaalisti. Mitäs hehkutin viikko sitten hyvää viikkoa, tässä sitä nyt sitten ollaan.

Ensin silloin perjantaina kahdessa viimeisessä talossa oli kummassakin muutto kesken ja sehän näkyi heti maanantai-aamuna rapuissa. Hui hemmetti, olipas sotkut. Samoissa taloissa, 7 kerrosta, oli maanantaina hissien huolto joten tuli parit raput kipitettyä sangon kanssa ensin ylös ja sitten alas. Tarkoittaa siis sitä, että olin jo ekan paikan jälkeen reippaasti myöhässä. Seuraavissa taloissa olikin sitten pakko mennä "moppi korkealla" ja yrittää ottaa aikaa kiinni. Vähän kyllä hävetti jättää paikat niin huonolle moppaukselle, mutta minkäs teet. Ne olikin sitten keskiviikkona edessä kaiken muun työn lisäksi eikä enää aikavarkaidenkaan kaivelu auttanut asiaa.

Eilen siis oli tarkoitus paikata maanantain jälkiä, mutta yllätys, yllätys! Isoimman yhtiön pyörikset oli tyhjennetty hylätyistä pyöristä ja taas kamala sotku edessä. Tosin olihan siellä väljempää, mutta kamalasti hiekkaa.  Siis ei kun pyöriksiä moppaamaan vaikka olin just edellisenä päivänä niissä käynyt. Muuten se kaikki törky olisi kulkeutunut rappuihin ja välikäytäviin ja ties mihin joten oli helpompaa siivota ne yhdestä tilasta kaikki kerralla. Olipas vähän kiire. Eikä rapuista tullut yhtään siistimmät vaikka olin niin ajatellut.

Imurikaan ei jostain syystä viitsinyt eilen toimia kunnolla. Katsoin pussin ja suodattimet ja putken, mutta kun sitä aikaa oli niin vähän niin tartuin katuharjaan. Voi hemmetti mikä pöly nousi matoista. Ja just viime viikolla pesin ovilasit! Täytyy pyyhkiä joku päivä niistä kuivalla pölyt pois, siis jahka ehtii.

Tänään pesin toisesta yhtiöstä muutaman saunan. Jostain syystä mitään kummallista ei tapahtunut. Tai no, unohdin roskapussit siivouskomeroon, mutta kävin vielä lopuksi noukkimassa ne sieltä roskikseen ettei jää huomiselle. Joten huomista odotellessa, ei ainakaan enää pahemmaksi voi muuttua.

Eihän voi?!

Vain yhden minuutin tähden

Mainitsin tuosta mitoituksesta jo aiemmin, siitä nyt vähän tarkemmin.

Ensinnäkin on mitoittajia ja "mitoittajia".  Jos nyt itse lähtisin tuota tekemään kuuluisin tuohon jälkimmäiseen joukkoon, kokemusta kun ei ole. Voisihan sitä yrittää niin, että on jossain kohteessa laskenut, että 3 kerroksisen talon yhden rappukäytävän tekee 10 minuutissa. Ihan ok aika. Mutta kun niitä sitten on vaikka 10 peräkkäin niin johan meneekin enemmän aikaa. Nimittäin se siirtyminen niitten märkien moppien, harjan ja rikkalapion tai imurin ja levykehyksen kanssa on hankalaa kun välissä on useita ovia. Ja sieltä viimeisestä rapusta kun on palattava siihen ensimmäiseen rappuun ja palautettava kamat takaisin komeroon. Kamat on laskettava käsistä 18 kertaa avatakseen oven. Kesällä voi tietty juosta ulkokautta takaisin, mutta ei pakkasella ja liukkaalla. Ekat siirtymät siivotessa ehkä menee, mutta tahti hidastuu ihan väkisin matkan varrella. Ja kun matalissa taloissa ei ole hissiä niin kyllä sinne kymmenenteen rappuun ylös meno on jo huomattavasti hitaampaa kuin siihen ekaan oli.

Oletetaan, että kohteen mitoituksen on tehnyt ihan kelpo mitoittaja joka ei ole sen enempää työnantajan kuin työntekijänkään puolella.  Hän siis laskee paljonko yhden rapun tekemiseen menee aikaa ja siihen ajaksi ihan normaalin ajan. Esimerkiksi laitan tuon 10 minuuttia, on helpompi tapa laskea. Ja niitä rappuja tässä kuvitellussa yhtiössä on 10 kpl. Eli SIIVOUSAJAKSI tulisi 10 rappua x 10min eli 100 min eli 1h 40 minuuttia. Siivousaika alkaa siitä kun moppi osuu lattiaan ja loppuu siihen kun se viimeisen kerran nousee siitä lattiasta ylös ja kaikki on mopattu.

Siihen päälle pitää laske ns. APUAIKA eli kuinka kauan siivoojalta menee siirtyä rapusta toiseen, laittaa välineet valmiiksi ja takaisin työn jälkeen.  Kertoimena käytetään yleensä  .08,  .10 tai  .12. Jos aikaa tarvitaan esimerkiksi vaikka yhdistelmäkoneen siirtämiseen kerroksesta toiseen hissillä, sitä ei lasketa siihen siivousaikaan vaan siihen apuaikaan. Kerroin on sitä isompi mitä enemmän on tehtävää ennen kuin pääsee oikeasti siivoamaan. Siis mitoituksen mukaan kohteessa ollaan tuo siivousaika + apuaika. Jos lasketaan apuaika tuon  .10 mukaan niin työaika 100min x apuaika .10 = 10 minuuttia eli työaika kohteessa on 110 minuuttia eli 1h 50 minuuttia.  Mitoittaja saa palkkansa oikein lasketusta ajasta ja työnantaja jatkaa tästä.

Vaan mitä tekeekään työnantaja. Ensin se vähentää minuutin jokaisesta kymmenestä minuutista, jää 9 minuuttia/rappu. Ei kuulosta paljolta, mutta laskekaapa mitä se tekee vuositasolla kun niitä rappuja oli se 10 kpl ja kaikki mopataan kolme kertaa viikossa koko vuoden. Ja tämä vain yhden siivooja osalta. Eli työaikaa jäi 90 minuuttia. Sitten se pienentää tuon apuajan  .10 > .08 jolloin sitä jääkin enää siitä 90 min kokonaisajasta 7.2 minuuttia jonka se vielä pyöristää tasan 7 minuuttiin. Työaika on näin laskien lyhentynyt ja onkin enää 97 minuuttia eli 1h 37 minuuttia. Siis on jo kiire. Pahimmissa tapauksissa työnantaja jättää huomioimatta koko apuajan ja antaa siivoojalle ajaksi pelkästään siivousajan lyhennettynä eli 1h 30 minuuttia. Työaikaa on näin lyhennetty 20 minuuttia. Ja on vain vähän pienennetty apuaikaa ja otettu se 1 minuutti/rappu pois. Yhden rapun osalta vaikutus ei tunnu isolta, mutta kokonaisajassa huikean eron huomaa. Työnjälki vain huononee ja eikä niiltä reklamaatioilta kohta voida enää välttyä.

Kaiken lisäksi tämä tulee pitkässä juoksussa työnantajalle tosi kalliiksi. Sairastumme ja väsymme liian kovista tehoista ja vanha, hyvä me-henki on kadonnut työpaikoilta lähes kokonaan. Sijaisen palkkaaminen sairaslomien ajaksi, sairaslomapalkat, työterveyslääkärin palkkiot ja ennen kaikkea jatkuvasti uuden työntekijän ohjaaminen ja perehdyttäminen tulee työnantajalle tosi kalliiksi. 

Ja kaikki vain tuon yhden säästyneen minuutin takia!

Ahkeruus on ilomme

Huomasitteko, on perjantai ja alkaa viikonloppu, jee:)

Olen ollut niin ahkera tällä viikolla, että itsekin ihmettelen. Liekö syynä vihdoinkin pois menevä nuha, sitä onkin kestänyt viikkotolkulla. Tai huomio siitä, että työnantaja on käynyt lukemassa tätä, ihan hyvä juttu.

Pesen saunat torstaisin, mutta tällä viikolla kaikki saunat oli pesty jo keskiviikkona. En tiedä mikä iski, mutta olen koko viikon touhunnut kuin höyrypää. Olen jopa pessyt osan ovilaseista! Raput on siistit, kaikki nurkat on nuoltu. Kaiteiden aluset pyyhitty, pyörikset siivottu ja omat komerot OK. Laitoin jopa mopit eilen aamua varten omiin pinoihin takakonttiin joten aamulla vain nappasin oman valmiin pinkan kassiin jokaiseen yhtiöön ja ei kun menoks. Mutta ei pelkoa, varmaan tämä "häiriökäyttäytyminen" menee maanantaihin mennessä ohi ja alkaa taas sama junnaaminen.

En osaa sanoa mikä asia sai minut niin innostumaan. Ainakin muistin juoda vettä tarpeeksi usein. Olen laittanut vesipullon moppisankoon mukaan ja hörppinyt pitkin päivää. Muutaman kerran olen kostuttanut lasiliinaakin siitä kun se on päässyt liikaa kuivumaan.

Toinen seikka on kai se, että kaikki hommat tuli tehtyä ajallaan eli mikään ei jäänyt rästiin. Olin tehnyt mielessäni työsuunnitelman koko viikolle sillä ajatuksella, että ehdin niitä ovilaseja pesemään. Ja se toimi. Tosin jouduin potkimaan itseäni persuksille vähän päästä jotta jaksoin pysyä suunnitelmassa. Pääsiäiseen on enää vain muutama viikko ja taas on monta lyhyttä viikkoa edessä. Jotta mikään paikka ei jäisi pahasti paitsioon eikä tehtäväksi muutenkin tynkäviikolla niin yritän jo nyt tehdä noita hommia alta pois. Tosin lasit pölyyntyy vielä uudestaan ja pahasti, mutta on ainakin talven harmaus osasta jo pois. Ja harvemmin tehtäviä juttuja riittää ensi viikoksikin joten katsotaan kuinka tässä käy.

Siis hyvää viikonloppua, lukijat. Teitä onkin ollut ihan mukavasti, kiitos siitä.

Työaika / siirtymäaika

Kun niin monesti saa lukea ja kuulla tästä siirtymäajan palkasta, päätin minäkin laittaa lusikkani tähän soppaan.

Joskus jossakin vanhassa Kipa:n TES:ssä oli vielä siirtymäaika josta maksettiin 85% tuntipalkasta, nykyään  TES:ssä sitä ei enää ole.  Ilmeisesti  jotkut työnantajat nyt luulevat, että siitä ei sitten enää tarvitse maksaa. Päinvastoin!  Ns. siirtymäajalta eli ihan palkalliselta ajalta kuuluu maksaa normaali tuntipalkka sekä kilometrikorvaus jos ajaa omalla autolla!

Kun aamulla lähtee töihin ja menee esim. ensiksi toimistolle tai hakemaan avaimia, moppeja, tarvikkeita. aineita tai muuta työhön liittyvää niin se matka kotona sinne toimistolle/varastolle/pyykkituvalle on työmatkaa josta ei siis makseta palkkaa eikä kilometrikorvauksia. Mutta kun sieltä lähtee ensimmäiseen kohteeseen niin on jo töissä ja siitä maksetaan sekä palkka että kilometrikorvaus!  Riippumatta siitä kuinka kaukana se eka paikka on, siis vaikka 50km, mutta jos sinne pitää mennä siivoamaan niin matkasta myös maksetaan! Sekä työpäivän aikana kaikki siirtymät kohteesta toiseen,  niistä saa sekä palkan että kilometri korvauksen. Siis jokaisesta siirtymästä kohteesta toiseen sekä  matkasta viimeisestä kohteesta toimistolle. Ja takautuvasti!  Kotimatkat on työmatkaa eikä ne siis ole ns. siirtymämatkoja, niistä ei enää makseta. Tarkistakaa tarvittaessa mitä tessiä oma työnantaja noudattaa, mutta näin siis kipassa.

Jos haluaa vielä varmistaa asian ja kysyä muutakin niin työsuojelupiirit on sitä varten. Niihin voi soittaa nimettömänä, työnantajaakaan ei tarvitse sanoa.  Sen jälkeen voi  työnantajan kanssa asiallisesti keskustelemalla miettiä miten asiassa edetään.  Kenenkään ei tarvitse maksaa työnantajan kuluja omasta pussista :) 

Lisäys tekstiin 29.3.2014
Siis jokaisesta siirtymästä maksetaan palkka vaikka siirtyisi kävellen, pyörällä, bussilla, firman autolla, ihan millä vaan. Painotin enemmän tuota omaa autoa jotta kenelläkään ei jäisi saamatta niistä niitä kilometrikorvauksia sen palkan lisäksi. -HH-